Sammakot viihtyvät hyvin vetisillä riisipelloilla. Ne ovat valkoisten haikaroiden herkkua. Kymmen- ja satapäiset haikaraparvet taitavat olla melkoinen riesa, sillä alavilla riisiviljelmillä olemme nähneet jos minkälaista linnunpelätintä. Kun Bagus ajelutti meitä viljelyseudulla, näin miehiä pitkien bambukeppien kanssa hätistelemässä röyhkeitä haikaroita. Täällä ylhäällä mäellä lintuja on vähemmän ja ne ovat selvästi arempia.
Umasarin puutarhan puissa ryömii iltaisin ja öiseen aikaan valtavan kokoisia kurnuttajia, joista emme vielä ole onnistuneet nappaamaan kuvaa.
Myös lapset keräävät riisipelloilta sammakoita. Syötäväksikö?
Sammakko tämäkin
Uudet asukkaat saapuivat eilen tyhjillään olleeseen huvilaan. Kuuluvat olevan suomalaisia. Kuormituksen kasvettua, sähköt eivät kestä päällä. Virrat olivat illalla monta kertaa poikki. Saa nähdä, miten jatkossa. Kun kerran keksitään, aina syytetään. Bagus pyyhälsi huvilaamme - kuin myrskyn merkki - tarkistamaan, ettei meillä tomppeleilla ole hiustenkuivaajat käytössä, kun virrat katkeilevat. Ei ollut. En taida edes omistaa sellaista. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tekee minut aina iloiseksi