TERVETULOA BLOGIINI

Kiva, kun kävit. Kommentit ilahduttavat minua aina. Kiitos, kun kommentoit.

Translate

AIHEITA:

torstai 12. tammikuuta 2017

PERILLÄ


   Pitkä ja uuvuttava matka on takana. Yhteensä  36 tunnin istuminen eri kulkuneuvoista ja lentokentillä koetteli takamuksiin lisäksi vähän muutakin. Jos ei muu, niin äänensävyt ja puheen nuotti paljastavat meidän kaikkien väsymyksen.  

   Olemme perillä Erkin ja minun välietapissa Balilla. Vasta perille päästyään tietää, minne oli matkalla. Saamme kerätä voimia tässä vihreässä keitaassa matkan seuraavia osuuksia varten. 

  Huomaan tämän kauniin saaren kutistuneen mielikuvissa,ni sellaiseksi, jollaiseksi olen sen lukemistani kirjoista ymmärtänyt. Kaikki, jo tähän asti kokemani, on ollut valtavasti enemmän. 

  Kentällä Hilkkaa ja meitä oli vastassa  Putuh Andika. Hän ei ollut Ida Bagus Suteja, kuten Hilkka oletti. Minä ajattelin, että onpas mies muuutunut erinäköiseksi kuin valokuvansa.

 Hilkalla on vuokrattu huvila UMASARI WEST BALI VILLAS-nimisestä yrityksestä, jossa meitä odotti Gusti Ayupt Astiti odotti maittavan päivällisen kera. Kaaduimme sänkyyn puolikuolleina.

 Ensivaikutelma on miellyttävä. Päinvastoin kuin aikoinaan Australiaan saavuttuamme.

  "Valveen ja Rantamäen perheet oli siirtolaisviranomaisten toimesta ohjattu Melbournesta Victorian ja New South Walesin osavaltioiden rajalla sijaitsevaan Bonegillan vastaanottokeskukseen. Siellä elämäänsä uudessa kotimaassa aloitteli noin 200 englantilaista ja 3000 muualta Euroopasta saapunutta siirtolaista.
Euroopan laajuinen työttömyys oli antanut uutta potkua siirtolaisuudelle. Australian hallitus oli maksanut suurimman osan englantilaisten matkakuluista. Heidän omavastuukseen matkan kuluista kerrottiin jääneen vain kymmeneen puntaa. Näin siksi, että he olivat kielitaitoisia. Suomalaiset sensijaan olivat saaneet Australian valtiolta matkatukea 25% matkakustannuksistaan. Maksettavaksi oli jäänyt hulppeat 75% hintavista lipuista.
Englantilaiset pääsivät kielitaitoisina Australiaan kymmenellä punnalla.
  Eino oli leirin kummajainen korkeahkon ikänsä vuoksi. Ani harva aikuinen leirillä oli yli 35-vuotias. Joka kolmas leirin asukas oli alle 16-vuotias. Siirtolaisviranomaiset olivat selvästi suosineet nuoria lapsiperheitä maahanmuuttajiksi.
- Ovat investoineet maan tulevaisuuteen, letkautti Rantamäki.
- Koulussa lapsista kasvaa australialaisia, jotka eivät erotu Australiassa syntyneistä.
Ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli. Nuorten aikuisten uskottiin oppivan uusia ammatteja, asettuvan aloilleen ja synnyttävän lapsia, uusia australialaisia.
  Suoritetuista parannuksista huolimatta Bonegilla sopi huonosti lapsiperheille. Parakit olivat entisiä armeijan parakkeja. Seiniin sutaistu maali ei tehnyt niistä koteja. Ympäristössä ei ollut riittävästi leikkikenttiä leirin runsaille lapsilaumoille. Outo ruoka kummastutti, eikä maistunut lapsille."
Parakit eivät olleet kovin kutsuvia


Jos oli rahaa, pystyi kanttiinista ostamaan jotain pientä naposteltavaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi tekee minut aina iloiseksi