Pitkä ja uuvuttava matka on takana. Yhteensä 36 tunnin istuminen eri kulkuneuvoista ja lentokentillä koetteli takamuksiin lisäksi vähän muutakin. Jos ei muu, niin äänensävyt ja puheen nuotti paljastavat meidän kaikkien väsymyksen.
Olemme perillä Erkin ja minun välietapissa Balilla. Vasta perille päästyään tietää, minne oli matkalla. Saamme kerätä voimia tässä vihreässä keitaassa matkan seuraavia osuuksia varten.
Huomaan tämän kauniin saaren kutistuneen mielikuvissa,ni sellaiseksi, jollaiseksi olen sen lukemistani kirjoista ymmärtänyt. Kaikki, jo tähän asti kokemani, on ollut valtavasti enemmän.
Kentällä Hilkkaa ja meitä oli vastassa Putuh Andika. Hän ei ollut Ida Bagus Suteja, kuten Hilkka oletti. Minä ajattelin, että onpas mies muuutunut erinäköiseksi kuin valokuvansa.
Hilkalla on vuokrattu huvila UMASARI WEST BALI VILLAS-nimisestä yrityksestä, jossa meitä odotti Gusti Ayupt Astiti odotti maittavan päivällisen kera. Kaaduimme sänkyyn puolikuolleina.
Ensivaikutelma on miellyttävä. Päinvastoin kuin aikoinaan Australiaan saavuttuamme.
![]() |
Englantilaiset pääsivät kielitaitoisina Australiaan kymmenellä punnalla. |
- Ovat investoineet maan tulevaisuuteen, letkautti Rantamäki.
- Koulussa lapsista kasvaa australialaisia, jotka eivät erotu Australiassa syntyneistä.
Ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli. Nuorten aikuisten uskottiin oppivan uusia ammatteja, asettuvan aloilleen ja synnyttävän lapsia, uusia australialaisia.
Suoritetuista parannuksista huolimatta Bonegilla sopi huonosti lapsiperheille. Parakit olivat entisiä armeijan parakkeja. Seiniin sutaistu maali ei tehnyt niistä koteja. Ympäristössä ei ollut riittävästi leikkikenttiä leirin runsaille lapsilaumoille. Outo ruoka kummastutti, eikä maistunut lapsille."
![]() |
Parakit eivät olleet kovin kutsuvia |
![]() |
Jos oli rahaa, pystyi kanttiinista ostamaan jotain pientä naposteltavaa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tekee minut aina iloiseksi