 |
| Kovaääninen puissa asustava sammakko, joka kiipeää ketterästi myös seinille |
Tänään jätimme Hilkalle ja Umasarin ihanalle henkilökunnalle jäähyväiset. Mieli on haikea. Putuh ajoi meidät Jimbaraniin, lähelle Dempasaria, jossa on meidän seuraava tilapäinen koti. Perille päästyämme tarjosimme Putuhille lounaan rannan kalaravintolassa. Sitten hänellekin piti sanoa heipat ja päästää hänet neljän tunnin paluumatkalle Umasariin.
Kun olemme saaneet viettää kaksi unohtumatonta viikkoa, jakaen Hilkan kanssa hänen vuokraamansa huvilan, tuntuu oudolta olla taas erossa ystävästä. Pitkin päivää olen huomannut ajatelleeni, että mitähän Hilkka nyt tekee.
Ajattelen myös Ayuta ja hänen miestään Sereniä, sekä heidän poikaansa pikku-Putuhia, jotka huolehtivat hyvinvoinnistamme Umasarissa. Jonkunlainen kulttuurisokki oli tämä roskainen, ahdas, meluisa ja kiireinen kaupunki. Umasarin paratiisin lehmien, kanojen ja sammakoiden sijaan täällä on laumoittain kissoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tekee minut aina iloiseksi