Translate

Tunnisteet

lauantai 7. tammikuuta 2017

JÄÄHYVÄISTUNNELMISSA


   Astuttuani tänään sisään tästä ovesta aloin tuntea haikeutta. Olin ensimmäisenä paikalla, joten minulle jäi aikaa miettiä yli 20 vuotta kestänyttä suhdettamme. Olet työskennellyt monissa erilaisissa tehtävissä, kuten terapeuttina, opettajana, konsulttina, tutkijana, ohjaajana näyttelijänä, muusikkona. Olet niin monitaitoinen, että varmaan unohdin jotakin. 

   Miksi olen viihtynyt niin hyvin lähelläsi?  Odotellessani toisia oikein listasin syitä:
- Et ole omahyväinen pullistelija.
- Kanssasi olen saanut olla oma itseni. Ei ole tarvinnut siteerata ketään vaikuttaakseni oppineelta tai viisaalta.
- Jaksat aina kuunnella. Ja tunnen, että myös kuulet, mitä sanon.
- Kannustat ja annat palautetta.
- Kaikki, mitä olen kanssasi kokenut on jättänyt minuun jäljen.
  Enempää en ennättänyt listaa jatkaa, kun toiset alkoivat saapua.

  Kaikki, jotka pääsivät paikalle, saapuivat Orimattilaan entisen Villatehtaan, nykyisen Kehräämön Hellimön tiloihin Lahden tarinateatteri :n virkistystapahtumaan.


   Hellimössä porukkamme jaettiin puoliksi. Pääsimme nauttimaan ylellistä yhdessäoloa Äänisen aalloilla,
missä matalataajuinen ääni antoi hierontaa vesisängyllä. Fyysinen ja psyykkinen rentoutus oli täydellinen.
Lisäksi saimme Käsiparafiinihoidon, missä valkoinen parafiini yhdistettynä lämpöön lievitti nivelkipuja ja jäykkyyksiä. Lisäksi hoito kosteutti kätemme poskenpehmeiksi. Pari meistä kokeili Mielenkeinua, jossa hiljaista musiikkia kuunnellen irrottauduttiin arjesta. 
  Tunnelmallinen ympäristö ja helliminen  herkistivät mielen. Tajusin, että jätän hetkeksi jäähyväiset näille upeille naisille. Tiedän, että minun tulee heitä ikävä ennen seuraavaa tapaamista.

Tässä odotamme ruokaa hellimis-hetken päätteeksi. kuvasta puuttuu Margit, joka otti kuvan

       Olen ristiriitainen ihminen. Matkoilla kärsin kovaa koti-ikävää. Kotona suunnittelen uusia matkoja. Matkojen suhteen minua vaivaa kyltymätön ahneus. Tahtoisin kiertää kaikki maat ja mannut. 

   Tuo koti-ikävä on minulle tuttua jo lapsuudesta.



  "Kirsti istui kannella katsoen kauas kauas horisonttiin.
- Onko tuolla maata näkyvissä?
Tyttö nousi seisaalleen ja nojasi kaiteeseen. Vankka tuulenpuuska heitti suolavettä kasvoille. Kirsti hädin tuskin huomasi sitä. Hän varjosti kädellään silmiään. 

- Vihdoinkin Australiassa! Tuo on Fremantle. Australian länsirannikolla. 
Kirsti tiesi. He olivat katsoneet isin kanssa kartasta.
  Nyt viimeinkin hän oli jättämässä taakseen kaiken Suomeen liittyvän. Lastenkodin ja asevarikon pojat, Saimi-tädin, tädin vartavasten hänelle leipomat leivät, Dessan, Eskolan tytöt.

   Lähes sietämätön haikeus täytti mielen. Karvas pala nousi kurkkuun. Teki mieli murtua. Ärtyneenä Kirsti väisteli ikäväänsä. Puri hammasta. Sanoi ääneensä:
- Sinne jäivät myös synkät susimetsät, Fanny F ja selkäsaunat. 
Mieli keveni. Toivottomuus vaihtui toivoon. Taivas leiskui sinisempänä.  Kirstiä itketti ja nauratti yhtäaikaa."          
Lähetä kommentti