Umasari Resort koostuu kolmesta huvilasta. Yhdessä asui kaksi maailmanympärysmatkalla ollutta suomalaistyttöä eilisaamuun asti. Yksi huviloista on ollut tyhjänä ja yhdessä asumme me kolme EKAA eli Hilkka, Erkki ja minä.
Päätimme lähteä eilen katselemaan Negaraa ja antaa henkilökunnalle vapaa-illan. Bagus lähti oppaaksemme. Aluksi meidät puetttiin kolmen henkilön toimesta säädyllisiin asuihin temppelivierailua varten.
Uskonnolliset seremoniat ovat balilaisten elämän perusta. Jossain on arveltu balilaisen naisen viettävän hereilläoloajastaan kolmasosan erilaisten seremonioiden valmisteluun, niihin osallistumiseen tai niiden jälkien korjaamiseen. Uhraaminen ja erilaiset rituaalit seuraavat vääjäämättä toinen toistaan. Jotkut niistä suoritetaan kolmesti päivässä, jotkut kerran päivässä, kerran viikossa, kerran kuussa, kaksi kertaa vuodessa, kerran vuodessa ja joka kymmenes vuosi. Pyhät miehet ja papit pitävät kirjaa rituaaleista kolmen eri kalenterijärjestelmän avulla.
Pura Jagatnatha hindu-temppeliltä ajoimme hetkeksi katsomaan riisisadon korjaamista. Täällä, pienet tilkut ovat perheviljelmiä. Korjuu tapahtui leikkaamalla korret poikki suomalaista sirppiä muistuttavalla välineellä. Näimme samanaikaisesti peltoplänttejä, joille riisi on vasta istutettua, mutta myös eri kasvuvaiheessa ja sadonkorjuu asteella olevia tilkkuja.
Seuraavaksi Bagus vei meidät tutustumaan merikilpikonnien hautomoon ja kasvattamoon. Kyläläiset tuovat löytämänsä kilpikonnan munat sinne haudottavaksi. Kun poikaset ovat riittävän suuria ne vapautetaan. Paikka on perustettu elvyttämään neljän uhanalaisen kilpikonnalajin kantoja. Eläinten lisäksi ihmiset käyttävät kilpikonnia ravinnokseen.
Sain vapauttaa yhden poikasen, mutta se ei halunnut vapauteen, vaan kääntyi yhä uudelleen ja uudelleen takaisin maalle. Lopulta oli pakko palauttaa se altaaseen, ettei se joutuisi rannalla juoksevien koirien suuhun. Väkisin tuli mieleen, että se oli huumattu, että turistit voivat "vapauttaa" saman kilpikonnan monta kertaa. Annoimme keskukselle pienen lahjoituksen ja jatkoimme matkaa kalasatamaan.
Kalastusalukset ovat näyttäviä ja
kapteenin tuoli vähintäänkin omaperäinen.
Koska oli vielä aikaista syödä päivällistä, pyörähdimme kaupoilla. Hilkka tarvitsee kameran muistikortin ja minä tabletin kuoret hajonneen tilalle. Hukkareissu. Kumpaakaan ei kaupoista löytynyt.
Tarkoitus oli katsoa, kuinka aurinko laskee mereen. Paksun pilviverhon vuoksi se jäi tällä kertaa näkemättä. Bagus vei meidät syömään muslimien ylläpitämään perheravintolaan, jossa on englanninkielinen ruokalista. Tilasimme vesipullot, paistetut kasvikset ja lihapullia.
Saimme eteemme lämpimät vesipullot ja likaiset juomalasit. Hilkka vaihdatti oman pullonsa talon ainoaan kylmään. Huono tuurimme jatkui. Paistetut kasvikset olivat kylmiä, meille entuudestaan tuntemattomia ja epämiellyttäville maistuvia. Niihin oli sotkettu kypsentämättömiä ituja. Idut kuuluvat niihin ruoka-aineisiin, joita lämpimissä maissa on syytä välttää. Koko komeus oli kuorrutettu rasvaisella ruskealla pähkinäkastikkeella.
Emme ole nirsoja, mutta tällä kertaa ruoka jäi syömättä. Olisimme Erkin kanssa maksaneet laskun, koska olimme itse ruuat tilanneet. Mutta talon isäntä esteli, pahoitteli kovasti syntynyttä väärinkäsitystä ja sanoi kaiken menevän talon laskuun.
Niinpä poistuimme maksamatta ja samalla suututimme Bagusin. Hän papatti meille hyvin kiihtyneenä koko matkan huvilalle. Pelkäsin hänen ajavan ojaan tai jonkun päälle, kun hänen katseensa oli suuntautunut takapenkille. Olimme nolanneet hänet ravintoloitsijan silmissä, kun lähdimme maksamatta. Se estely oli kuulemma vain muodollista, ei todesta otettavaksi tarkoitettua. Me emme suomalaisina voineet sitä tietää. Olemme tottuneet luottamaan ihmisten sanaan. Nyt tiedämme.
Hipsimme noloina huvilalle, jossa korvasimme väliin jääneen päivällisen balilaisilla paksuilla banaaneilla ja papaijalla. Onneksi Baguskin lopulta leppyi meille tomppeleille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tekee minut aina iloiseksi