BALIA RISTIIN RASTIIN

           Kun kerran tänne asti on tultu, eihän majapaikassa kököttäminen käy laatuun. Siispä pyörät alle ja maantielle. Itse emme tohdi ajaa vasemmanpuoleisen liikenteen ja sekavien katujen vuoksi. Joka kadunkulmassa seisoskelee, toinen toistaan halvemmalla kyytiä tyrkyttäviä, poikasakkeja. Yksi näistä pojista edustaa pientä paikallista matkatoimistoa NADI BALI TOURIA ja saammekin tingattua kahden päivän Bali-kierroksen 120 USA:n dollariin.
      Ensimmäinen etappimme on Batubalin kylä, josta kuva yllä.  Siellä kaikkein kiinnostavinta nähtävää hämmästyttävä veistotaide. Kylän, kuten muukin balilainen veistotaide perustuu tuhansien vuosien aikana kehittyneille hindulaisille uskonnolliselle perinteelle. Veistämisen taito on säilynyt hengissä nykypäivään ja levinnyt kauppoihin, hotelleihin ja aina kerrostaloihin asti.
     Batubalista matka jatkuu Tohpatin kylään, jossa saamme tutustua batiikin  valmistukseen. Batiikki on Indonesiasta kotoisin oleva kankaan värjäytekniikka. Kangas värjätään vahan tai solmujen avulla.

      Seuraava kohteemme on Celukin kylä, jossa tutustumme kulta- ja hopeaseppien työskentelyyn.  Myymälästä mukaan tarttuu pari hopeisia korviksia, vaikka olin päättänyt, etten osta mitään.

       Vuorossa on Ubud, jota pidetään Balin kulttuurin pääkaupunkina. Täällä kukoistavat niin balilainen maalaus- veisto- ja tanssitaide. Ubud sijaitsee vuorilla keskellä pengerrettyjä riisipeltoja. Hindutemppeleitä on joka puolella. Joet halkovat maisemaa syvissä kanjoneissa. Kauempana kohoaa tulivuoria.  
      Minun oli yksinkertaisesti nähtävä Ubud omin silmin, sillä se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen jo lukiessani Ubudista Elizabeth Gilbertin romaanista EAT PRAY LOVE.

Ubudin nuorimmat temppelitanssijattaret

        Ubudista matkamme jatkuu Tegenungan Putoukselle.

          Mas Village on Balin puun veistotaiteen keskus. Jos olisi mahdollista, täältä veisin jotakin mukanani Suomeen. Balilaiset hallitsevat sekä puun, että kiven kaivertamisen.

        Temen Garden mausteparatiisissa maistelimme balilaisia kahvi- ja teelaatuja. Maistiaiset olivat ilmaisia. Tietenkin piti juoda myös kalliit kupilliset kuuluisaa Kopik Luwakia, erään sivettikissa-lajin, musangin suoliston läpi kulkeneista pavuista valmistettua kahvia. Tavalliseen balilaiseen kahviin verrattuna sen maku oli aika mieto. Itseään kahvinkakkijaa ujostutti niin, ettemme päässeet näkemään sen kasvoja.

          Vierailemme matkalla myös Norsu-Jumalan luolassa.

        Kintamani Volcano, toisilta nimiltään Bali Volcano tai Mount Batur. Nautimme lounaan näköalapaikalla, josta on huimat näkymät alas tulivuoren kraateriin, jossa nykyisin on järvi.      

        Singaraja (Leijonakuningas)  on Balin toiseksi suurin kaupunki, jossa asukkaita on 120 000. Se on entinen, siirtomaakauden pääkaupunki.
         Tämän päivän määränpäämme, Lovina Beach sijaitsee Balin pohjoisrannikolla. Jostain syystä Lovina ei ole kiinnostanut suomalaisia matkailijoita. Lovinan vetonaula ovat delfiinit. Niinpä majoitumme ja nautimme aikaisen päivällisen.  Kerron myöhemmin tämän edullisen kiertomatkan hintaan sisältyvistä ruuista ja hotellista. 
        Laitamme kellon soimaan aikaisin siinä toivossa, että näemme Lovinan rantojen pienen delfiinipopulaation. Se liikkuu aamulla, heti auringonnousun jälkeen.