Translate

Tunnisteet

torstai 5. tammikuuta 2017

AUSTRALIAAN osa 4



Tänään ja eilen on ollut aurinkoista. Pakkasta  -10 C°  - 19 C°. Ensi yöksikin on povattu kovaa pakkasta. Saimme tällä viikolla jälleen lunta Etelä-Suomeenkin.  Se on hyvä. Jospa perennat kestäisivät tämän talven paremmin kuin edellisen. Tuntuu ihan oikealta talvelta.

Kävimme otattamassa  paperisia passikuvia, siltä varalta, jos passit katoavat tai passikuville tulee jokin muu tarve (vaikkapa tilapäiseen ajokorttiin).  Kun käyttää silmälaseja koko ajan, näyttää tosi oudolta ilman niitä. Muutenkin meikäläinen näyttää passikuvissa lähinnä vankikarkurilta. 
Vaihdoin profiilikuvaksi sellaisen, jossa minulla on aurinkolasit, koska pian silmälasit vaihtuvat vahvuuksilla varustettuihin aurinkolaseihin lähes kokopäiväisesti. 
Muuten tämä ikä on parasta aikaa elämässäni, mutta omaa naamavärkkiä haluaa nähdä entistä vähemmän. Peilit eivät kulu, kun tulee kierrettyä ne kaukaa. Miten sitä voi vielä tässäkin iässä olla näin turhamainen? Siksiköhän sitä haluaa piiloutua aurinkolasien taakse? 

Alla eräs yö lähes 60 vuotta sitten.

  "Valtamerihöyry Orion kynti Intian valtamerta kohti Fremantlea. Yö oli musta. Laivan himmennetyissä valoissa keulan halkovat vaahtopäät hohtivat valkoisina. Suurin osa matkustajista oli jo täydessä unessa. Alma heräsi outoon lorinaan. 
- Kirsti perkele kusee alleen, hän sanoi säikähdyksissään puoliääneen. 
Alma loikkasi pystyyn. Pelastaakseen sen, mitä vielä pelastettavissa oli. Sytytti yövalon. Nosti nukkuvan tytön keskelle hytin lattiaa. Kumpainenkin hämmentyi. Kirsti herätyksestä. Alma kuivista flanelipyjaman housuista Kirstin jaloissa. Lorina jatkui. Sini heräsi itkuisena. Toope hätäili.
- Wots tfat?!
Alma osoitti pyöreää ikkunaa Kirstin pedin yläpuolella ja sitten ovea.
- Sanoin Toopelle, että käytävän ikkuna vuotaa. Nyt on haettava apua.
- Ai sanoit vai? Kirsti mietti huvittuneena. Alma yritti ovesta ulos. Se ei hievahtanutkaan. Toope tuli työntöavuksi. Ovi raottui hieman. He havaitsivat raskaan miehen ruhon nojaavan siihen. Yhdessä työntäen naiset saivat oven enemmän raolleen. Alma pääsi luikahtamaan käytävään. Heidän hyttipalvelijansa rojahti istualleen lattialle. Sepalus auki. Selkä heidän hyttinsä ovea vasten. Tukkien Alman tien hyttiin.
- Sinäkös se kusija olitkin?
   Alma haahuili laivan autioita käytäviä ja salonkeja yöpaitasillaan. Viimein Alma törmäsi valkopukuiseen kultanappiherraan. Tarrasi tätä hihasta kiinni ja elehti mukaansa.  Mies hymyili ja nyökytteli.
- Jees mädäm.
Alman oli turvauduttava konkreettisempaan viestintään. Pöllähteneen miehen katsellessa, hän improvisoi esityksen humalaisesta seisaallaan virtsaavasta miehestä. Selosti samalla tapahtunutta suomenkielellä.
- Minä luulin ensin Kirstille sattuneen vahingon. Sitten käytävän ikkunan falskaavan. Mutta ei. Siellä tämä meidän hyttipalvelija hyväkäs laskee vesiään. Käytävään. Ihan siihen meidän hytin oven taakse. Sitten mokoma sammui oven eteen. Enkä pääse sisään. Tytöt ja missis Toope ovat hytissä. Eivät pääse ulos.
Alman lopetettua hengästyneenä esityksensä, mies antoi aplodit ja toivotti kohteliaasti.
- Gud nait mädäm!
- Nyt et karkaa! Saatana! Määrätietoisesti Alma kiskoi herran mukaansa. Nähtyään hyttipalvelijan miehelle tuli kiire poistua. Pian kaksi rotevaa merimiestä raahasi juopuneen välissään pois."


Lähetä kommentti