Matkustaessa tutustuu itselleen uusiin paikkoihin, toisinaan ennestään tuttuihin, joihin haluaa palata. Maailmalla usein tunnen itseni oudoksi ja vieraaksi, mutta en pelkää. Ennen matkaa maalaan kyllä kaikenlaisia piruja seinille. Nyt minua alkoi jännittää Balin myrkylliset hämähäkit, skorpionit ja käärmeet. Meressä uidessa pitää muistaa varoa merisiilejä ja meduusoja. Kulkukoirissa saattaa olla rabiesta jne.
Jännitän etukäteen tuollaisia harmeja, joihin saattaa matkoilla törmätä. Tämän lapsilta muinoin lahjaksi saamamme kirjan lukeminen ei ainakaan poista jännitystä. Ja aina ennen matkaa kaivan pakkomielteisesti tuon kirjan esiin, niin kuin en jo olisi riittävän peloissani ilmankin. Katson myös televisiosta ohjelmaa LENTOTURMA TUTKINTA, vaikken muuten sen kaltaisista piittaa.
Outoa on se, että en pelkää lentokoneessa, enkä myöskään kohdemaissa. Minä olen porukassa se rohkea, joka tutkii epäilyttävät ötökät, maistelee ensimmäisenä oudot ruuat, taputtelee katukoirat ja silittelee kulkukissat.
Noihin samoihin riesoihin perheemme törmäsi jo aikoinaan Australiassa. Varmaan niitä on siellä edelleenkin. Mutta niitä alan jännittää vasta Balilla, kun Australiaan lähtö lähenee.
Lapsena menomatkalla Australiaan ei ollut ötököistä haittaa, mutta paluumatkalla - sen matkan jälkeen romutettavaksi menevä - laivamme, Flaminia kuhisi luteita. Alla pätkä menomatkalta.
Maissa Kirstistä tuntui kuin hän olisi kävellyt satuun. Ei pilven pilveä. Mereltä kävi vieno tuulen virtaus. Ainoa häiritsevä seikka oli Ceylonin saaren keinunta. Laivalla vietetyt viikot olivat huijanneet tasapainoaistin uskomaan maan kamaran keikkuvan. Sen estämiseksi oli kuljettava jalat hieman harallaan. Aavistuksen verran vaappuen.
He kulkivat kaupungin sokkeloihin riksapoikien piirittäminä.
- Mister, madame!
- Ma'am!
- Sir!
- Pojat tarjoavat meille kyytiä temppeliin, käärmeenlumoojaa katsomaan ja basaareille. Eiköhän Alma oteta kyyti ja eletä herroiksi eli turisteiksi? Tiedä tuleeko koskaan enää tällaista tilaisuutta. Jakauduttiin kahden riksan istuimille. Yhteen isi ja Kirsti. Toiseen Sini ja Alma. Pojat panivat juoksuksi, pölpöttäen keskenään jotain käsittämätöntä mongerrusta, puikkelehtien ihmisten, autojen ja riksojen välissä.
Eino, Alma ja tytöt tuijottivat mykistyneinä satumaista temppeliä, jonka torneja koristivat lukuisat värikkäät veistokset.
- Eiköhän Alma mennä sisälle katsomaan, mitä ihmeitä sieltä löytyy?
Sini pisti itkuksi.
- Ei valmatti mennä! Minä en ainakaan tule! Sini petrasi itkuaan.
- Ei taatana mennä!
Riksapojat mittailivat perhettä huvittunein silmin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tekee minut aina iloiseksi