MEIDÄN JOULU

          Hyvää tapaninpäivää ystävät!

      Meillä vietettiin varmaan aika perinteinen suomalainen lapsiperheen joulu. Aattona ulkoilimme aamupäivän. Sisään tultuamme saunoimme. Lounaaksi oli riisipuuroa. Myöhemmin kävimme haudoilla ja joulukirkossa.  Sillä aikaa tyttärentytär Roosa jäi valmistelemaan joulupäivällistä, joka sekin oli perinteinen. Lapsiperheen aattoillan kohokohta oli tietenkin pukin vierailu. Loppuilta naposteltiin, leikittiin ja pelattiin lautapelejä.  
      Eilinen oli ulkoilu- ja lukupäivä. Tänään tulee nuoria visiitille. Annoin itselleni lupauksen, etten koske jouluaikaan kolmeen päivään sähköisiin viestimiin ja onnistuin pitämään lupaukseni vain kaksi päivää.  
      
     Kiitän kaikkia saamistamme korteista, kukkasista, lahjoista ja huomionosoituksista.  
      
     Taas on luvattu huonoa ajokeliä, olkaapa varovaisia paluu- ym. liikenteessä.

KALASSA

Matkaan lähdettiin joulukalat mielessä

Huurteista

Pidetäänpä mielessä!

VALLOITTAVAT VAUVAT

Vauvojen käyttöohje:

Käsin hellin kantakaa,

suukko lämmin antakaa,

syliin usein sulkekaa, 

yhdessä näin kulkekaa!

💙

Yhtä kaunis kuin uuden päivän alku on uuden elämän alku.
💙
Yhtä tervetullut kuin paiste auringon,
olet vauva pikkuinen, uusi ihminen.
💙

Hollolan Sovituksen kirkossa kastettiin tänään lapsenlapsenlapsi. Pieni mies sai nimen Luka Markus Mikael.

💙

Tässä on viisi polvea, poika Luka, isä Jere, mummi Susanne, isomummi Kirsi ja isoisomummi Aune.
💙

Luka, nuoret vanhemmat ja me
💙

Lukan Susanne-mummi oli loihtinut Lukan ristiäisiin hienot tarjottavat
💙

💙

Tässä nimipuussa on Sovituksen kirkossa tänä vuonna kastettujen lasten nimet. Lukankin nimi kirjoitetaan pieneen lintuun, joka kiinnitetään puuhun.
💙

Lukan isoisomummi antoi Erkille ja minulle neulomansa sukat.
Lämmin kiitos Aune!
💙

Isla, ensimmäinen lapsenlapsenlapsemme ja isänsä Miikka
💗
Kuin enkelin siiven kosketus,
Hymy pienen vauvan on.
Syttyy sydämiin suuri rakkaus,
se side on murtumaton.
💗

Eerika ja Isla. Eerika ja Islan isä ovat serkuksia.
💗
Nyt on juhlat juhlittu ja voimme keskittyä joulun odotukseen. 

HÄMÄRÄN HYSSYÄ KOTIPIHASSA

Lapset pääsivät tekemään tämän talven ensimmäiset lumiukot.

Kyyhkyläiset saivat omat kaamosvalot

        Olen ihaillut eri blogeissa eri kaupunkien joulukatuja upeine jouluvaloineen. Meillä ei ole katuja, eikä katuvaloja. Iltojen pimetessä olemme ripustaneet kynttelikköjä ja köynnöksiä ympäri pihaa. Niitä piti käydä kuvaamassa ennen, kun lumi taas sulaa.

Kun katsoin ikkunasta, säikähdin terassin kaiteen palavan. Se oli vain takkatulen heijastus. 

Hyvää viikonloppua ja 3. adventtia kaikille!

VEDÄTYSTÄ?

                 Aamulla kuulin radiosta, että tänään on "Kehu kaveria keskiviikko". Kaveria kehuinkin, mutta eräs firma saa sapiskaa. Iäkäs ystävä kertoi, että häneltä karhutaan  18,50 euron saatavaa tuotteesta, jota hän ei ole tilannut, eikä vastaanottanut. Yhdessä ihmettelimme asiaa.
           Jonkin aikaa tästä, minulle soitettiin jalometallikierrätyksestä. Sanottiin, että tulen saamaan postissa pussin, johon minun on pakattava kaikki romukulta ja -hopea, mikä laatikoiden pohjilta löytyy. Sävy oli käskevä. Firma kuulemma lähettää kertyneet jalometallit sulatettavaksi ja ne uusiokäytetään mm. lääketeollisuudessa. Sanoin selvästi, ETTEN halua pussia. Silti posti toi firmasta lähetyksen. Ja sen mukana 18,50 laskun, ellen palauta lähetystä. Kuuliaisena kansalaisena palautin pussin, vaikka siitä koitui minulle turhaa ajan ja rahanmenoa. Jouduin viemään sen 10 kilometrin päässä olevaan postiin ja maksamaan postikulut. Mielessäni manailin: "Miksi meidän iäkkäiden EI-sanaan ei uskota?"
           Ilmeni, että ystävälleni oli soitettu samasta firmasta. Hän oli sanonut, ettei hänellä ole mitään lähetettävää ja unohti asian. Pussilähetyksen hän oli ilmeisesti kuvitellut mainokseksi ja laittanut roskiin. En vielä tiedä joutuuko ystävä maksamaan tuon laskun + perintäkulut. Jos joutuu, se on väärin. 
          Olemmeko me ikäihmiset vapaata riistaa kyseenalaiselle markkinoinnille. Ihmettelen onko tällainen toiminta edes laillista. Laitoin kyllä firmaan palautetta. En ole saanut heiltä minkäänlaista vastausta. Alla minulle lähetetty lasku. Ehkä minunkin olisi pitänyt jättää pussi palauttamatta. Onhan nimikin  laskussa väärin.

               Tasapuolisuuden nimissä on sanottava, että kyselin ystäviltäni, onko heille soitettu tästä firmasta ja lähetetty pussi väkisin. Pari kertoi, että heidän puhelimessa kieltäytyminen oli uskottu. Kyseessä saattaa olla firman yksittäisen työntekijän arveluttava toiminta. Silti olisi suotavaa saada vastaus lähettämääni palautteeseen. 

                 Oletko sinä joutunut kyseenalaisen markkinoinnin kohteeksi ja tuntenut itsesi petetyksi?

ISON PERHEEN ONGELMIA

           Ison perheen vanhemmilla tulee arjessa vastaan sellaisia ongelmia, joista yksi-, kaksi- ja kolmelapsisena perheenä emme mitään tienneet. No, ehkä on liioiteltua kutsua näitä arjen pieniä harmeja ongelmiksi. Pikemminkin ne ovat olleet haasteita. Kerronpa tässä muutamasta haasteesta.
       Kun neljäs ja viides lapsi syntyivät alkoi auto olla ongelma. Tila-autoja toki oli, mutta ne olivat hinnoiltaan meidän ulottumattomissa. Meillä kävi tuuri. Naapurikunnan ambulanssi tuli myytiin. Siitä saimme uudelleen sisustamalla ja katsastamalla edullisen tila-auton. Harvan autossa oli joku syntynyt tai kuollut. Meidän autossa oli. Ennen kuin saimme "uuden automme" maalautettua oli juhlavaa ajella sillä, kun kaikki väistivät antaen tietä. 
       Kun perheessä oli seitsemän lasta löysimme käytetyn Hiace-bussin, joka oli katsastettu yhdeksälle. Kun lapsia tuli lisää löytyi, kuin taikaiskusta, käytetty koulutaksi, jossa oli turvavyöt 14 henkilölle. Viiden ylipaikan käyttö oli tilapäisesti sallittu. No kuka autossa asuu. Kaikki ajo on tilapäistä. Sen auton jälkeen turvauduimme erilaisiin useamman auton yhdistelmiin. Helpotti, kun vanhemmat lapset saivat ajokortit. 

           Tuli aika, jolloin markkinoiden suurinkaan pesukone ei riittänyt pyörittämään huushollimme pyykkivuoria. Kerrostalojen pyykkituvissa oleviin koneisiin rahamme eivät riittäneet. Niinpä piti hankkia kaksi tavallista. Samoin jääkaappeja, pakastimia, ym oli käytössä useampia. 

🎂🥗🍿🥧🍮🍏🥗🍎🍆🥚🥣🥤

        Yksi suuri haaste on ollut ruokapöytä, jonka ympärille koko perhe olisi mahtunut. Kaikenlaisia viritelmiä kokeilimme. Söimme mm. useammassa vuorossa tai kahdessa pöydässä. Ne ratkaisut tuntuivat laitosmaisilta. Etsimme monta vuotta huonekaluliikkeistä riittävän pitkää pöytää. Erilaisissa kokouskalusteissa olikin muutama, mutta emme halunneet irrallisia tuoleja. Ne eivät olisi olleet lasten kanssa käytännölliset.
         Sitten tontiltamme kaadettiin suuri koivu, joka osoittautui loimukoivuksi. Mies sai idean. Hän tekee siitä meille ruokaryhmän.   Hän on nikkaroinnut meille monet hyllyt, sohvapöydät, kulmasohvan ym. En epäillyt, etteikö hän pystyisi meille pöytää tekemään. Mutta hänellä ei ollut tarvittavia höyliä, eikä puristimia. Mies neuvotteli diilin neljä metriä pitkästä pirttikalustosta läheisen puusepän verstaan omistajan kanssa.  
 "Ei onnistu", sanoi tämä. "Niin pitkä pöytä notkahtaa keskeltä." 
 "Ei notkahda", tuumi mies,
ja väänsi  aaltopahvista suunnittelemansa mallin, jossa pöydän keskellä on tuki. Niin valmistui ensimmäinen pitkä pöytä ja penkit.
          Koska komeaa loimukoivua  jäi vielä jäljelle, tilasimme  toisen 3-metrisen pirttiryhmän samalla mallilla. Luonnollisestikaan nämä pöydät eivät mummonmökkiin mahdu, joten ne ovat nykyisin tyttärien perheiden käytössä. 
           Mainittakoon vielä, että ystävättär ja hänen miehensä ihastuivat Erkin suunnittelemaan pirttikalustoon ja teetättivät itselleen kaluston; design by Erkki. 

Vasemmalla oleva pääty on  pöydän prototyyppi. Nämä kalusteet ovat palvelleet jo 27 vuotta

Pitkä kalusto

Hieman lyhyempi kalusto

Lapset rakastavat olla pöydän tukirakenteissa, joita olemme käyttäneet lehtitelineinä. 

MUUTAKIN KUIN RÄNSISTYNEITÄ TALOJA

       Täällä meidän kotikylässä on muutakin kuin lahoavia taloja ja päälle kaatuvia latoja. Heinämaa on mm. tunnettu pitseistään. Meillä on pitkät perinteet pitsin nyplääjien eli pitsin kutojien kylänä. Pitsiä on nyplätty ja nyplätään monessa sukupolvessa harrastajista käsityöammattilaisiin.  
      Meiltäkin löytyy pari pitsityynyä ja puisia nappuloita, kun lapset ovat joskus harrastaneet pitsin nypläystä. Valitettavasti minä en osaa nyplätä. Meidän kotipihamme ja yksi taloistamme on aiemmin kuulunut Liisalle ja Veikolle - tunnetulle nyplääjälle ja korvojen (puusaavien) tekijälle.
      

      Nyt Heinämaan pitsit pääsivät Unescon elävän perinnön luetteloon, joka on osa aineettoman kulttuuriperinnön suojelemista. Olen ylpeä kotikylästäni, sekä sen entisistä ja nykyisistä asukkaista. katso: Heinämaa

Heinämaan pitsejä (kuvakaappaus)

             Ilta hämärtyy. Minun pitää lähteä tarinateatterikeikalle. Kyseessä on pikkujoulut ison koulun koko henkilökunnalle. Toivottavasti esityksestä tulee onnistunut. Sää ainakin on parempi kuin viime perjantain keikalta palatessa. Aamulla on sitten vuorossa ryhmämme (täällä)  tämän vuoden viimeiset harkat. Eläkeläisillä pitää kiirettä. 

🍀🌺🍀

Hyvää Syntymäpäivää Eemeli

Hyvää syntymäpäivää Linda

Hyvää viikonloppua ystävät.

VÄVYN LIHAPATOJEN ÄÄRELLÄ

Eilinen aamutaivas.

Mies lähti veljensä kanssa kalaan.

Minä jäin hoitamaan yökylässä ollutta suurta koiraa

ja pientä miestä.

Vesillä oli ohut jää.

Merikotka nappasi lahnan aivan miesten nenän edestä. Mies myöhästyi hieman kameran esiin ottamisessa. Liikkuva venekin hankaloitti kuvat ottoa. 

Hauki 4,1 kiloa. Miehen veli Eero x kiloa. Emme syöneet haukea eilen, vaan vävy-Mikan laittaman herkullisen juhla-aterian.  Kiitos Mika. 🌹Kotioloissa syömme harvoin lihaa.

Eilisestä jäi hyvä mieli. Tänään hyvä mieli jatkui, kun posti toi Takalo-Roppolan puutarha- ja mansikkatila-blogin arpajaisissa voittamani KorttiNurkan (katso täältä) joulukorttipaketin. Paketti sisältää lajitelman ihania tunnelmallisia joulukortteja.
 Kiitos Liisa 🌹
Kiitos KorttiNurkka 🌹

KIVA KEIKKA ja KOTIMATKAN KAUHUT

Meillä tarinateatterilaisilla  (lisää meistä täällä) oli eilen keikka Kouvolassa. Mennessä ajokeli oli vielä siedettävä, silti olimme myöhästyä, kun emme osanneet suunnistaa suoraan kohteeseen. 

Esiinnyimme XAMK:n eli Uuden Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulun Kouvolan kampuksen opiskelijoille. Keikasta jäi esiintyjille hyvä mieli. Toivottavasti myös yleisömme nautti esityksestä. 

Keikalta palatessa ajokeli oli suorastaan kamala. Lunta tuprutti taivaan täydeltä. Tuulenpuuskan sattuessa oli hankalaa pitää auto tiellä.

Aina ei tietä ollut lainkaan näkyvissä.

Selvisin kotiin kunnialla, vaikka sitä kovasti hetkittäin epäilinkin.
Oletko sinä joskus pelännyt ajaa tai auton kyydissä?

Hyvää viikonloppua kaikille.