Translate

Tunnisteet

perjantai 23. kesäkuuta 2017

JEKATERINBURG

Aamu valkeni sateisena. Teimme kaupunkikierroksen ratikalla. Ensimmäinen kohteemme oli President Center of Boris Jeltsin ja siellä Jeltsinin museo.
Venäjän ensimmäisen presidentin Boris Jeltsinin auto, Neuvostoliitossa valmistettu Chaika GAS-14.

Jeltsin rakennuksessa oli parhaillaan menossa häät ja SUOMI FINLAND 
100-näyttely, jossa pikaisesti pistäydyimme.

Kulkurin kahvila


     Lounaan söimme Jekaterinburgin Stockmannin kahvilassa, josta kävelimme Visotsky Business Centeriin ihailemaan Jekaterinburgia yläilmoista käsin ja tekemään vierailun Vladimir Visotsky-museoon.


torstai 22. kesäkuuta 2017

MOSKOVA - JEKATERINBURG

     Ensiksi kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille. Valitettavasti en täältä onnistu vastaamaan kommentteihin. Kommentit ilahduttavat aina mieltäni. Takana on junamatka Moskovasta Jekaterinburgiin, 1820 kilometriä ja kestoltaan  vuorokausi 2 tuntia 45 minuuttia. Makuuhyttissämme oli kaksi kapeaa kerrossänkyä, joissa vain ohuet patjat. Luulimme joutuvamme kaivamaan makuupussit esiin. Kun juna nytkähti liikkeelle vaunuisäntä jakoi meille lakana- ja pyyheliinapakkaukset.  Huovat ja tyynyt löytyivät katon rajassa olevalta hyllyltä. 
Vaunuisäntämme
Matkan aikana haudutimme termospullossa pussikeittoa samovaarista haettuun kiehuvaan veteen ja söimme sitä näkkileivän kera. Pari kertaa ostimme kaalipiirakoita niitä kaupustelevalta mummolta. Aamulla pistäydyimme ravintolavaunussa munakkaalla ja kahvilla. Tässä Eila ja Erkki.
Jollain väliasemalla happihyppelyllä käydessäni näin salamatkustajia vaunujen katoilla. 

           Jos hytissä ei aamulla tuoksunut jalkahiki, niin ainakin varpaiden paljous. Kun edellisestä suihkussa käynnistä oli jo puolitoista vuorokautta, sitä kaipasi eniten.

 Jekaterinburgissa majoituimme ja kävimme ennen päivällistä vielä katsomassa kuuluisaa Kirkkoa veren päällä.
    Näkymä  hotellin ikkunasta. Olen pienen netti-tauon jälkeen päässyt hotellissa lukemaan lehdet ja seuraamani blogit. Valitettavasti en pysty kommentoimaan niitä täällä. Mutta tiedoksi kaikille, luen blogit aina, kun pystyn, vaikken kommentoi.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

PUTININ KANSSA BALETISSA


Kilpailun komeat puitteet

Kiitos Elvin, kun oli hankkinut meille liput Kansainvälisen balettikilpailun loppuhuipennukseen Saimme elää eilen illalla kerta elämässä-hetken Bolshoi-teatterissa.


Paikalla oli Venäjän TV. Tässä vaiheessa presidentin aitio on vielä tyhjä. Tiedämme toki, ettei teatterissa olisi saanut kuvata, mutta lähes kaikki kuvasivat kännyköillään. Ja Erkki muiden mukana.
Vähänks' on mageeta! Ellu ja minä
Veikko ja Erkki

maanantai 19. kesäkuuta 2017

KISKOT VIEVÄT ITÄÄN












       Meitä on Hesassa laiturilla muijia kuus'. Osa meistä on jo mummoikäisiä. Osa nuorempia. Pari vaaria on eksynyt naisten joukkoon. Tarkoitus on hypätä Tolstoin kyytiin. Totinen hyttiemäntä tarkastaa juuri seurueemme lippuja ja passeja. Lopullinen määränpäämme on Shanghai.  Hytit löytyvät.  Matka voi alkaa.      

NYT VOIN KADEHTIA ITSEÄNI

               Pienenä kadehdin hienojen ihmisten syreenimajoja. Vannoin hammasta purren, että jonain päivänä minusta itsestäni tulee hieno, ja että minulla on syreenimaja, jossa istun puutarhakeinussa  ja juon kahvia, joka päivä uusi mekko ylläni, turpa maalattuna ja pikkusormi pystyssä. Hienoa minusta ei tullut, eikä
mekkokaan ole uusi. Syreenit ovat vielä kovin matalia. Pikkusormi on lyhyt, paksu ja vääntynyt, eikä oikein meinaa pysyä pystyssä, mutta nyt voin olla itselleni kateellinen.
Aamun koiralenkiltä: Luontoon karanneet lupiinit,
kurkiparilla on juoksevat poikaset aivan eri suunnassa, mihin ne meitä johdattelevat,
joutsenen lapset saavat joka päivä lisää kokoa.
Piha muuttaa ilmettään päivittäin






sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

LAUKKU ON MARITETTU


        Kon Marista minulle on jäänyt pysyvään käyttöön tällainen tyyli pakata matkalaukku. Onhohan tämä nimeltään pystyviikkaus? Kun lähtee sellaiselle matkalle kuin me, jossa ei koskaan voi purkaa vaatteita hotellin kaappiin tämä tyyli on kätevä. Kerta katsomalla löytää etsimänsä.
       Matkoille, joissa yövytään muuallakin kuin hotelleissa tai kotimajoituksessa otan mukaan lötkölaukun, joka muotoutuu sen sisällön mukaan. Samoin otan enimmäkseen sellaisia vaatteita, jotka voin käytön jälkeen heittää menemään.  Näin välttyy raahaamasta mukanaan likapyykkiä ja tilaa tuliaisille järjestyy luontevasti. 
       Näitä tulen - rakkaiden ihmisten, lemmikkien ja Suomen suven lisäksi - kaipaamaan junamatkalla Shanghaiin.  Uudet potut valmistuvat syötäviksi matkamme aikana. Onneksi satoa tulee vielä matkan jälkeenkin. Valitettavasti kesällä matkustettaessa ei näe kotipihan kasvien kaikkia vaiheita. Mutta eihän kaikkea voi saada.




Reissuun on lähdössä myös Veikko

lauantai 17. kesäkuuta 2017

MOKA ON LAHJA


        Moka on lahja. Varmaan moni on kuullut nuo lohdutuksen sanat, kun on mokannut. Kun itse mokaa, se tuntuu kaikelta muulta kuin lahjalta. Yleensä minua aluksi hävettää. Soimaan itseäni, joskus pitkäänkin. Parhaassa tapauksessa otan opikseni. 
        Kuulin eilen mokanneeni. Taas kerran. Onneksi tarkka lukija huomasi mokani ja sain oikaistua Kuopion reissusta kirjoittamaani juttuun laittamani väärän tiedon. Laitan oikaisun tähänkin. Eli iltajuhlaa isännöi Kuopion kaupunki ja sitä sponsoroi Pernold Richard. Vielä kerran pahoitteluni ja anteeksipyyntöni asianosaisille. 
        Kesä on jo pitkällä. Havupuiden siitepölyä on joka paikka keltaisenaan. Linnuilla on jo poikaset. Varpusilla taitaa olla jo uudet munat hautumassa. Jamia naurattaa vaarin "sauhuaminen".

       Viinirypäleeseen tulee Tänä vuonna rypäleiden lisäksi kunnon kokoiset lehdet. Viime vuonna ne jäivät niin pieniksi, että niistä sai hädintuskin tehtyä viininlehtikääryleitä. Vihjeeksi teille, kenellä kasvaa rypäleitä. Lehtiä voi myös hienontaa lihapulla- tai mureketaikinan joukkoon keventämään ja makua antamaan. Ainakin meillä tykätään. Nyt lähden pakkaamaan.

torstai 15. kesäkuuta 2017

V:N V:LLÄ ALKAVAAN MAAHAN


            Rhodot kukkivat, ampiaiset ja kimalaiset pörräävät niiden ja muiden kukkien kimpussa. En vaan pysty keskittymään pelkästään niiden ihailemiseen. Jänskättää. Olemme lähdössä mahtavan porukan kanssa Venäjälle ensi maanantaina.


Aamun koiralenkillä oli pakko kuvata naapurin suloista varsaa ja sen emää
         Tämän päivän otsikko tulee siitä, kun vanhimman pään lapsemme olivat pieniä, olimme lähes aina vähissä rahoissa. Silti halusimme tarjota heille elämyksiä, mm. viemällä heitä matkoille. Baltian maat olivat tuolloin halpoja. Niinpä matkat suuntautuivat usein niihin. 
         Kerran Ruotsin reissulla yksi pojista kiukutteli meille. "Te ootte ihan surkeita paskavanhempia! Te ette vie meitä ikinä mihinkään kunnon paikkaan! Pelkästään kaikkiin v...n veellä alkaviin maihin! Niinku esimerkiksi Viroon, Venäjälle ja Vruotsiin!"