Translate

Tunnisteet

torstai 1. joulukuuta 2016

KARMAN LAKI

   Hyvää joukuuta ystävät. Vihollisille on annettava anteeksi, mutta ei ennen kuin heidät on hirtetty, sanoi Heinrich Heine aikoinaan. En mukamas allekirjoita tuota. Mutta tarkemmin miettien, kannan parille ihmiselle vieläkin kaunaa, vaikka tapahtumista on aikaa vuosikymmenniä.  Olen vain uskotellut itselleni  päässeeni sellaisen yli. Toinen on alaluokkieni opettaja ja toinen on ensimmäinen aviomieheni.

  Eilen oli sellainen päivä, jona sosiaalisten kontaktieni määrä oli huippulukemissa. Aamupäivällä tapasin kaksi suuresti arvostamaani naista. Puhuimme asiaa ja asian vierestä.

   Lahdesta ajelin naapurikuntaan Myrskylään kyläilemään Liisa-ystävän luo. Oli mukava rupatella pitkästä aikaa  nenäkkäin. Kotona sitten puhelut ja muut viestimet pitivät huolen, etten tuntenut itseäni yksinäiseksi. Anskun viesti KARMAN LAISTA, johon hän uskoo ilman reininkaartiota, sai minut potemaan huonoa omaatuntoa noista yllä mainituista kaunan tunteista.

   Nuoruuden avioliitosta syntyi ensimmäinen tyttäreni. Päätin omalta puoleltani pitää välit asiallisina jo tytönkin vuoksi. Mies lopetti meillä käynnit, kun tyttö oli kuusivuotias. Minulla vanhat kaunat nousivat taas pintaan. Mielestäni sellaista ei voinnut tehdä lapselle. Lopulta pyyhin koko miehen mielestäni.

   Kun hiljattain tein viisumihakemusta Australiaan, jätin kohdat, joissa kysyttiin entisistä sukunimistä ja aiemmista Australian viisumeista täyttämättä. Minulla on tyttönimeni ja nykyisen sukunimeni lisäksi ollut tuo ensimmäisen avioliiton sukunimi. Minulla on aiemmin myönnetty kaksi viisumia Australiaan. Ensimmäinen on Australian siirtolaisuuden ajalta. Olin tuolloin lapsi. Toinen ja työlupa 1960-luvun loppupuolella ensimmäisen avioliittoni aikana. En käyttänyt niitä, koska silloinen mieheni oli esteellinen, eikä saanut passia tai viisumia. Nuo vanhat jutut ovat olleet ennen digiaikaa, joten ajattelin, ettei niillä ole merkitystä. Nyt tekemäni viisumihakemus hylättiin, mutta miehen hyväksyttiin. Australia on tunnetusti tarkka rajoistaan. Vaikuttaako hylkäämiseen huolimattomasti täytetty hakemus vai Karman laki? Uusi hakemus on nyt sisällä. Toivottavasti se menee läpi ja minulle myönnetään viisumi.
Tässä olen 9-vuotiaana lähdössä Australiaan
Tässä kuva passikuva seuraavasta yrityksestä 
  Uskovaisena ihmisenä yritän pitää ohjenuoranani, "rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi". En läheskään aina yllä siihen. Vähintään ajatuksissa tulee aliarvostettua toista ihmistä, tai itseä. Itsensä rakastaminen on yhtä tärkeää. En pysty aina sitoutumaan hyvän puolustamiseen, jos huomaan jääväni yksin mielipiteeni kanssa. Toista aliarvioidessani ja loukatessani, oikeastaan alennan ja häpäisen vain itseni. Siinä toteutuu Karman laki. Se on pikemminkin seurausta jostakin, ei niinkään palkitsevan tai rankaisevan lain sanelemaa.

  Eilen Anskun ja minun karma-keskustelussa vilahteli vanhoja sananlaskuja:
- Paha saa palkkansa.
- Sen edestään löytää, minkä taakseen jättää.
- Niin makaa, kuin petaa.
- Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa.
Vävyn joka oli taannoin seurakuntamestarina versio edellisestä kuului: "Joka toiselle kuoppaa kaivaa, saa monta euroa tunti."

Varmaan näitä on vielä lisää, mutta nyt ei tule mieleen.



Lähetä kommentti