Translate

Tunnisteet

torstai 15. joulukuuta 2016

ERÄS KOHTAAMINEN KAUPASSA



MEIDÄN PIHAKUSESSA EI OLE TÄHTEÄ LATVASSA
    Yritin pitää leukani alhaalla ja katseeni kissanruokahyllyssä, enkä malttanut olla kurkkimatta. Tietysti se huomasi minut. Sen pyöreät posket levisivät, suu nytkähti kohti korvia. Ei voi olla totta! SE hymyili minulle ja lähti tulemaan kohti. Suljin hetkeksi silmäni. Kun avasin ne, se seisoi vieressäni.
-  No, mutta Kirstihän se siinä! En ollut ensiksi tuntea, olet niin muuttunut, se sanoi. Sen katse pyyhkäisi olemukseni päästä varpaisiin. Se noteerasi ryppyni, hapsottavan nutturani ja virttyneet vaatteeni.
-  Niin, kaikkihan me vanhetaan. Paitsi sinä. Et ole muuttunut yhtään!
-  Kiitos kohteliaisuudesta.
Se oli yhtä huolellisesti meikattu kuin aina. Jokainen hius paikoillaan. Luonnostaankin kaunis, muodokas nainen.
- Kirsti! Kaikkien näiden vuosien jälkeen, se jaksoi ihmetellä.
Entinen esimieheni, vai pitääkö sanoa esihenkilöni, aloitti kiihkeän selostuksen siitä, mitä hänelle kuuluu. Hän oli avioitunut ihanan miehen kanssa, löytänyt taitavan ompelijan, ylennyt urallaan, käynyt urakalla teatterissa, opiskellut kieliä, matkustellut. Monologilla oli pituutta. Alkoi tulla hiki ulkovaatteissa.
- Sehän on hienoa. Minäkin kävin ystäväni Meriken kanssa Pa..........
- Niin, niin se aika on rientänyt. Kukapa olisi uskonut sinun olevan vielä hengissä. Mutta törmäillään.
- Törmäillään!

KUN KUU NOUSEE,
LATVA SAA TÄHDEN
Lähetä kommentti