Translate

Tunnisteet

torstai 3. marraskuuta 2016

MUISTAN - EN MUISTA

   Muisti on ihmisen elämän mittainen matkakumppani. Sen avulla tiedän kuka olen, mistä tulen. Joskus se ei suostu paljastamaan tärkeääkään tietoa. Toisinaan se räväyttää esiin sellaista, jonka mielelläni unohtaisin. En tiedä pitäisikö jo huolestua.

  Meillä oli tänään keikka. Meillä tarkoittaa LAHDEN TARINATEATTERIA. Esitys oli suunnattu  muistisairaiden vanhusten parissa työskenteleville vapaaehtoistyöntekijöille. Yleisössä oli vapaaehtoisten kouluttajia, vapaaehtoisiksi aikovia kurssilaisia ja kokeneempia vapaaehtoisia. 
   
 Illan yleisön tarinoista opin, että vapaaehtoistyössä on kyse vuorovaikutuksesta, yhdessä tekemisestä ja vanhuksen kohtaamisesta omana itsenään. Opin myös, että itselle merkityksetön asia voi olla muistisairaalle ISO juttu. Esim. viiden minuutin ulkoilu tai muistikorteilla pelaaminen. Se kuulemma onnistuu dementikoilta yhtä hyvin kuin muistavilta. Kuka olisi uskonut?

  Illasta jäi kiitollinen ja turvallinen olo. Kiitollinen siksi, että vielä löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiit ojentamaan auttavan kätensä, kun lähimmäinen sitä tarvitsee. Turvallinen, koska uskon heitä riittävän jatkossakin. Kun näin on, oman muistin heikkeneminen ei olekaan mikään mörkö, jota pitää pelätä.

Lähetä kommentti