Translate

Tunnisteet

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

LIUKASTELUA

   Yritän nykyisin vältellä talvella ajamista. Olen tullut vanhana varovaiseksi. Liian usein lehdistä saa lukea talven yllättäneen autoilijat. Täytän Liikenteen turvallisuusviraston Trafin  liikenneturvallisuustyön johtavan asiantuntijan Jussi Pohjosen asettamat hyvän kuljettajan kriteerit osittain. En silti pidä itseäni hyvänä kuljettajana.
1) Olen kiinnostunut liikennesäännöistä, jopa siinä määrin, että kyttään toistenkin sääntöjen noudattamista. Se on varmaan ärsyttävää. 
2) Olen myös kiinnostunut ympäröivästä liikenteestä. Jakelen ääneen kiitosta liikenteen sujumisesta ja moitteita sen takkuamisesta. Se ärsyttävää matkustajia suuresti.
3) Pohjosen mukaan hyvä kuljettaja on myös kiinnostunut ajoneuvonsa kunnossapidosta. Sitä en ole tippaakaan.
  Täksi päiväksi luvattiin vaikeaa liikennesäätä. Vallitsi sakea sumu ja sivuteiden pinnat olivat aamulla liukkaat. Minulla oli tapaaminen Lahdessa, joten ei auttanut muu kuin ajaa itse. Mies peruutti auton tallista. Olen pelännyt tallista ulos peruuttamista sen jälkeen, kun keväällä autotallin oven pokat yhtäkkiä hyökkäsivät auton peilin kimppuun, vaikka olin kaikessa rauhassa peruuttamassa tallista ulos.
Enpä päässyt montaa sataa metriä mökiltä, kun tilataksi tuli minun kaistalla sivuliukua vastaan. Minulla oli alhainen vauhti, ajoin ojan penkalle ja pysäytin sinne. Ennen sitä ennätin ajatella kyydissä olleiden koululaisten ja omaa selviämistä kun kolahtaa. Ajattelin myös, ettei olisi kannattanut lähteä liikenteeseen, vaan jäädä kissojen ja koirien kumppaniksi sohvalle. Ei kolahtanut. Taksi jatkoi matkaansa, mutta huomattavasti hiljaisempaa vauhtia. Minun oli ajettava seuraavalle bussipysäkille ja soitettava miehelle. Puhelin kiukutteli. Mies näki, että olin yrittänyt soittaa kuusi kertaa. Hän kuvitteli minun ajaneen ojaan. Perillä Lahdessa yhteydenotto onnistui. Oli pakko purkaa tapahtunutta tuoreeltaan.
  Tapaamisen jälkeen yritin soittaa ystävälle. Puhelin kiukutteli taas.  Ehkä se alkaa olla entinen. Ajellessani kotiin, Tiet oli hiekoitettu. Ystävä soitti. Nyt yhteys toimi. Hän vahvisti eiliset hyvät uutiset. Hänen rinnassaan oleva muutos on hyvälaatuinen. Luojan kiitos.

 Sain joku aika sitten lahjaksi kirjan Marie Kondro, Siivoukssen elämää mullistava taika. Aloin taas tutkia sitä. Ehkä sain sen siksi, että olin puhunut moneen kertaan, että pitäisi siivota lukuisat ulkosäilytystilat ja autotallit. Aluksi naureskelin Marien opeille."Paras tapa päättää, mitä säilyttää ja mistä luopua, on ottaa yksitellen esine käteen ja kysyä: "Tuottaako tämä iloa?" Jos tuottaa, pidä se. Jos se ei tuota, heitä se pois."
  Nyt uudella silmäyksellä kirjasta löytyy monta asiaa, jotka voin allekirjoittaa. Esimerkiksi sen, että yksi järjestäjä käynnistää ketjureaktion. Komeroiden siivousinto herää, kun ystävä kertoo siivonneensa omansa jne.
Lähetä kommentti