Translate

tiistai 29. marraskuuta 2016

MIELETÖN TUURI



Minua onnisti odottamattomalla tavalla, olisiko tuon hevosenkengän ansiota? Tosin hevosenkenkä löytyi vasta tänä aamuna koiralenkillä. Täytyy viedä  se takaisin löytöpaikalle ja ripustaa näkyvälle paikalle. En tiedä onko sille enää käyttöä, mutta hevosen omistaja saattaa kaivata sitä (?) Kon Marin oppien mukaan en ainakaan jätä sitä nurkkiin pyörimään.

 Siitä tuurista. En ole aloittanut blogin pitämistä mainostaakseni mitään tuotetta. Olen huono kuluttaja, ostan hyvin vähän mitään, joten minulla ei ole hajuakaan tuotteiden ominaisuuksista. Kun matkustamme, tsekkaan aina mahdollisuuden kotimajoitukseen. Niin tutustuu, paitsi ihaniin uusiin ihmisiin, pääsee reissaamaan huomattavan edullisesti. 

Olemme pitkään venyttäneet senttejä, päästäksemme Australiaan. Ensi vuoden alkupuolella haave toteutuu. Tuleva matka mielessä kävin sivustolla;  https://www.homestay.com  Tein alustavan varauksen erään pariskunnan kotiin. Ennen kuin hyväksyivät minut ja mieheni kotiinsa asumaan, he googlettivat minut ja löysivät blogini. Sain isännältä houkuttelevan tarjouksen: "Hanki blogillesi 50 kirjautunutta seuraajaa ja kirjoita kodistamme blogissasi, niin saatte alennusta." Siitä syystä vietin eilen monta tuntia Facebookissa lahjoen, kiristäen ja uhkaillen ystäviäni blogini seuraajiksi. Se kannatti. Saavutin tavoitteen heidän ja kaikkien ystävieni avulla. 
💓💓
KIITOS RAKKAAT YSTÄVÄT.
Nyt jännitän, saanko viisumin. Ensimmäinen hakemukseni ei mennyt läpi (?)

maanantai 28. marraskuuta 2016

TERVEHTYNYT


   Kolmen päivän kuumetauti on hellittänyt. Heräsin jo viideltä havaitakseni ihmeparantuneeni. Sairastaessa oli talvi tullut takaisin. Ei nukuttanut lainkaan. Kummako tuo olenhan hyggeillyt eli löhöillyt perjantaista alkaen. Kun en saanut enää unta, luin hetken.  Sitten aloin kiusata Facebook-kavereitani ryhmäviestillä. Toivottavasti en herättänyt ketään. Liikutuin ystävien reaktioista. Tunnen myös syvää kiitollisuutta. Pyytäkää vain, jos voin tehdä jotain teidän puolestanne.  Anteeksi, jos herätin. 😇

  Ei voi sanoa, ettei lumessa ole hiiren hyppäämääkään (onpa ruma sana).

  Tästä tuleekin aurinkoinen päivä. Hienoa.

  Kauaa eivät naakat jääneet osattomiksi talipalloista, vaikka Erkki asensi ylimääräisen verkon niiden suojaksi. Ne oveluudet lentävät lähes selällään kohti herkkuja ja työntävät jalkansa verkon läpi. Sitten ne peruuttavat vähän kerrallaan samalla vetäen talipalloja ulommaisen verkon ääreen. Siitä ne yltävät jo nokka talia. Yritin kuvata tapahtumaa, mutta en onnistunut.

  Sain terveisiä yllättävällä tavalla, nyt jo aikuiselta, lainalapseltamme. Mies haki liiteristä hella- ja takkapuita. Poltamme ensin kauemmin liiterissä olleita puita. Eräässä niissä oli nämä, silloin pienen pojan, terveiset. Kiitos Petri. Sait hymyn huulilleni. Olet ajatuksissani. Ajattelin aluksi laittaa postaukseen, että olemme niin hienoa porukkaa, että takkapuutkin ovat taideteoksia.







perjantai 25. marraskuuta 2016

HARHANÄKYJÄ



  Eilen jouduin hieraisemaan kaksi kertaa silmiäni.  Näin
punaherukkapensaassa keltaisia ja punertavia kukkia.
Marjapensaat kukkivat marraskuussa? Tietenkään se ei ole mahdollista. Joten päättelin olevani sekoamassa.
Mies vahvisti havaintoni. Ne eivät olleet kukkia, vaan jonkinlaisia
sieniä. Keltaiset näyttävät aivan kantarellilta. Mies ikuisti sienet kameralla.

  Tänään sitten olen sohvaperunana ja juon kuumaa mustaherukkamehua.
Taisin saada flunssan influenssa- tai pneumakokki-rokotteesta.

  Hyvää viikonloppua ystävät.


torstai 24. marraskuuta 2016

HÄILYVÄ MIELENTERVEYS

 Mikä siinä onkin, että lähipiirin mielenterveysongelmista on vaikea puhua.

  Jo pienenä tiesin äitini olevan jotenkin erilainen kuin toisten lasten äidit. Olin onnellinen perheen jatkuvista muutoista, sillä pelkäsin äitini omituisuuden leimaavan minutkin. Murkkuikäisenä nimittelin  äitiä hulluksi.  Kun hän joutui sairaalahoitoon ollessani 17-vuotias, aloin tuntea häpeää hänen sairaudestaan. Hänen mielenvikaisuudestaan tuli sairaalaan joutumisen myötä virallista. Siihen aikaan mielisairauksiin liittyi vielä nykyistä enemmän  ennakkoluuloja ja pelkoja. Onneksi muutimme taas pian uudelle paikkakunnalle, jossa äitini sairautta ei tiedetty. Termistö oli silloin leimaavaa, ei puhuttu mielenterveyden ongelmista, vaan mielisairaista, mielenvikaisista ja hulluista. Silloin ei ollut tapana puhua kipeistä asioista, enkä osannut ajatella psyykkisen sairauden olevan, kuin mikä tahansa sairaus, johon kuka tahansa voi sairastua.

  Eduskunta hyväksyi eilen hallituspuolueiden kansanedustajien äänillä mm. lapsilisien ja eläkkeiden leikkaukset.  Huomasin kiukustuvani. Uskon leikkausten lisäävän lapsiperheiden ja eläkeläisten syrjäytymistä, mikä puolestaan horjuttaa ihmisen mielenterveyttä. Jo nyt puolet suomalaisista on maksanut laskunsa myöhässä. Näistä yli 60% syynä on ollut rahan puute. Hallituksen toimet tuntuvat olevan ristiriidassa, vaikkapa eri järjestöjen kampanjoiden kanssa.

  20.11.-27.11. 2016 on mielenterveysviikko. Se alkoi 22.11. eri puolilla Suomea järjestetyillä tapahtumilla, joissa itsemurhan tehneiden muistoa kunnioitettiin sytyttämällä heille kynttilöitä.

  Viikon päätapahtuma oli Mielenterveysmessut Helsingin Wanhassa Satamassa.

  Kansainvälisenä suvaitsevaisuuden päivänä  16.11.2016 alkoi mielenterveystyötä tekevien järjestöjen yhteinen kampanja, jossa meitä kehotettiin miettimään: Olemmeko sinut erilaisuuden kanssa? Itselläni on ainakin pohdittavaa, vaikka äkkiseltään tekisi mieli vastata KYLLÄ OLEN. Kampanja päättyy  27.11.2016, mutta asiaa on hyvä miettiä senkin jälkeen.

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

MUNA-KOKIN KUKKOPATA




  Mies vaihtoi toissapäivänä pyydystämänsä kuhan kukkoon. Minä kieltäydyin valmistamasta kiekujasta ruokaa, kun en enää osaa. Olisi totuudenmukaisempaa sanoa, että  vain heittäydyin osaamattomaksi. Joka tapauksessa muna-kokille oli tilaus.

  Muna-kokki on erään laina-lapsemme isän antama nimi miespuoliselle ruuanlaittajalle. Kun Erkki kantoi itse keittämäänsä soppaa pöytään, tämä isä ilmoitti; ettei ollut milloinkaan aikaisemmin syönyt muna-kokin valmistamaa ateriaa.

  Kun lapset olivat pieniä ja raha tiukalla, saimme naapureilta munintansa lopettaneita kanoja ja joskus jopa piikkilangassa itsensä loukanneen lampaan.  Kasvatimme itse broilerikaneja. Silloin osasin valmistaa niistä kaikista ruokaa. Olipa sitten pöydässä kanaa, kania tai lammasta, niin lapsille kerrottiin lihan olevan broileria tai nautaa. Täydestä meni.

  Kun uuni kerran oli kuumana, sitä piti hyödyntää, joten paistoin syksyn viimeisistä omenoista piirakkaa. Mies pelasti muutaman uuniomenoiksi.

  Entinen kotitalousopettajani kääntyisi haudassaan, jos tietäisi meillä olevan uuniomenoita jälkiruuaksi ja omenapiirakkaa iltateen kanssa. Hän takoi tunneillaan oppilaidensa päihin ajatuksen, että samaa raaka-ainetta sai olla pöydässä vain kerran saman päivän aikana. Itse menetin luottamukseni tämän opettajan sanomisiin, kun hän opettaessaan meille lastenhoitoa, väitti BABY-ENERGA-nimisen äidinmaidon korvikkeen olevan valmistettu pavuista.

  Nyt olen syövyksissä Erkin herkuista. Hyvää illan jatkoa kaikille.

tiistai 22. marraskuuta 2016

NAAKKASUOJA



   Naakan peijakkaat, paitsi yrittävät pesiä savupiippuihin, yrittävät syödä pikkulintujen eväät. Erkki kehitteli ruokintalaitteisiin ja talipallopusseihin lisäverkot estämään kutsumattomia vieraita. Silti naakat usein yrittävät saada makupaloja ja pikkuvarpuset, hömötiaiset tai punatulkut joutuvat asettumaan kiltisti  jonoon odottamaan vuoroaan. 



Terkkarilla  
   Kävimme Työterveyshuollossa saamassa flunssa- ja keuhkokuume-rokotukset. Pneumokokkirokote piti hakea itse apteekista ja viedä mukanaan. Samalla kuulin terveystarkastuksessa määrättyjen, ja 17.11.16 otettujen kokeiden tulokset. Kaikki tulokset olivat viitearvojen sisällä, mikä oli helpottavaa kuulla. Sain vielä vireille reseptin malarian-estolääkkeelle. Yhdellä käynnillä tuli monta asiaa kuntoon. Ainakin Työterveys Wellamossa palvelu pelaa. Ruusuja ystävälliselle ja pätevälle henkilökunnalle 🌹🌹🌹. Terkkarin jälkeen kotona odotti lounas, uunissa kypsennetty maukas pikkusiika ja bataattilaatikko. Olipa namia.

maanantai 21. marraskuuta 2016

HUMMAAMISEN JÄLKEEN


   Sosiaalinen media ei korvaa kasvokkain näkemistä, eikä yhdessä vietettyä aikaa. Viikonloppuna se tuli todistetuksi taas kerran, kun pääsimme miehen kanssa risteilylle neljän lapsemme ja/tai heidän puolisoidensa kanssa. Useampikin aikuinen olisi mielellään lähtenyt matkaan, mutta jonkun oli hoidettava lapset, kissat ja koirat.
  Viikonloppu oli aivan mahtava. Siksi on käsittämätöntä, että kärsin epämääräisiä omantunnon tuskia. Näin käy usein matkojen ja tai muiden rientojen jälkeen. Samoin, jos jään koukkuun johonkin TV-ohjelmaan, kuten nyt olen jäänyt australialaiseen TAKAISIN KOTIIN-sarjaan. Eikä yhtään auta, että neulon telkkaria katsoessa. Saan hummailun ja kulttuuririentojen jälkeen itseni kiinni ajattelemasta, että olisi pitänyt säästää rahaa tai  aikaa ja tehdä jotain hyödyllistä. Seuraavana päivänä saankin sitten paljon aikaiseksi. Tänään siivosin keittiön kaapit ja pyöräytin marjapiirakoita.
  Mieskin hankki evästä pöytään. Hauet, siiat ja kuhat on pyydystetty Pernajasta, saaristolaisleipä on saatu käly-Raililta ja kukkopaisti on vaihdettu kalaan.



sunnuntai 20. marraskuuta 2016

TERKKUJA RISTEILYLTÄ


Jevgeni A. Jevtusenko on joskus sanonut: "Jäädä iäksi hieman lapsen kaltaiseksi; sitä on todellinen aikuisuus."

Kiitos nuoret mukavasta yhdessä vietetystä viikonlopusta, jonka aikana saimme olla teidän kanssanne lasten kaltaisia.

lauantai 19. marraskuuta 2016

LAIVALLA

  Perheemme vanhemman pään lapset järjestivät iskälle ja äidille yllätyksen ja kutsuivat meidät kanssaan Tallinnan risteilylle Baltic Queenille. Vaikka suurin osa lapsistamme asuu lähellä meitä, tulee vietettyä aivan liian vähän aikaa yhdessä. Lapset puolisoineen elävät elämänsä ruuhkavuosia. Heillä on työnsä ja perheensä, kaikkine niihin liittyvine velvoitteineen. Meillä eläkeläisillä on omat kiireemme. Yhteisen ajan
löytyminen on joskus hankalaa. Siksikin tämä risteily merkitsee  meille paljon. On kerrankin aikaa vain olla ja seurustella. Valitettavasti kaikille aikuisille lapsillemme ei ollut mahdollista lähteä matkaan.....

.....  Mutta silti,
VÄRIÄ PINTAAN
JA RIEMUA
RINTAAN!

Alla lähes 60 vuotta vanha laivamuisto:


76. LUKU
(Romaani POSITIO 16093)

  Paljon ennen lähtöhetkeä Tilburyn sataman portin taakse kertyi jonoa. Kirsti tuijotti kirjavaa, hälisevää joukkoa. Vihdoin portti avattiin. Pieni apea suomalaisryhmä raahasi laukkujaan laivaan metallista siltaa pitkin. 
- Miksi noilla muilla matkustajilla ei ole laukkuja? Kirsti kysyi tiukkailmeiseltä tulkkinaiselta. 
- Matkustajien laukut ja pakaasit on toimitettu Orionille jo aikaisemmin, tämä selitti.
- Eikö me ollakaan matkustajia? Kirsti ehätti kysymään.
- Paina nyt Kirsti kalloosi, että me ollaan siirtolaisia! Alma kivahti, häveten joka paikkassa suuna ja päänä olevaa Kirstiä.
Kirstin mieli askarteli jo seuraavan kysymyksen kimpussa.
- Paistaako Englannissa koskaan aurinko? Kun ei saanut vastausta, tyttö vaikeni, miettien omiaan. Oho! RMS ORION  on talon kokoinen. Siitä tulee meidän koti viideksi viikoksi. Me sitä vaan seilataan vanhasta kodista yhdellä kodilla, kohti uutta kotia ja kotimaata. Ainahan me ollaan oltu kovia muuttamaan. Nyt on vaan vähän haikeaa. Kun kaikki on niin outoa. Koko Australia. Tuleekohan siitä sitten tuttu ja Suomesta outo?
- Tässä me vaan lomaillaan loistoristeilijällä ja odotellaan, että päästään asettumaan uudelle mantereelle appelsiinipuiden alle. Me pojat ei olla niitä, jotka jämähtävät paikoilleen. Eino puki sanoiksi Kirstin tunnot. Mutta isin sanat eivät poistaneet Kirstin tuntemaa haikeaa levottomuutta. 
  Kirsti muisti viimeisen koulupäivänsä. Fanny F oli kutsunut Kirstin luokan eteen. Seisottanut korokkeelle. Laulattanut luokalla; "Laps suomen ällös vaihda pois sä maatas ihanaa ......" Luokka oli harjoitellut laulua, kun Kirsti oli ollut koulusta pois. Hoitamassa Siniä aikuisten ollessa töillään. Sini oli sairastanut keuhkoputkentulehdusta, eikä Alma ollut uskaltanut jättää tätä yksin kotiin. 
- Ei Fanny ollutkaan niin kamala. Olisikin pitänyt antaa Dessa sille eroajaislahjaksi. Eikä antaa sitä navettakissaksi. Kyyneleet kohosivat Kirstin silmiin.  
  Kuulutus pyyhki ne pois. 
- Ool päshingjös äbood. Ool akampanis ashoor! Tai siltä se ainakin kuulosti.
- Jaahas, minun on poistuttava. Tulkkinainen oli huolehtinut, että suomalaiset tiesivät hyttinsä, laivan ateria-ajat, sairaalahytin ja muut tietämisen arvoiset asiat.
- Hyvää matkaa ja onnea uudessa kotimaassa aivan jokaiselle teistä, yhdessä ja erikseen. 
  Hänen poistuttuaan ryhmä tunsi suurta yhteenkuuluvuutta. Heillä oli vain toisensa. He seisoivat toistensa lähellä kannella, omana ryhmänään, erossa muista. Laivan kovaäänisistä kajahti ilmoille mahtipontinen sotilasmarssi. Majesteetillisesti Orion lipui Thamesia, ohi varastorakennusten, kohti Englannin kanaalia ja Australiaa. Kohti uutta ja tuntematonta.

perjantai 18. marraskuuta 2016

MITÄ PÄÄLLE


Tuota joutuu hieman miettimään, kun risteily lähenee. Varmaan sitä jotain keksii. En ole muotitietoinen, enkä yleensä panikoi vaatteiden kanssa.

Tulee mieleen naistenlehden juttu, jossa oli listattu syitä, miksei naisen täyteen ahdetuista vaatekaapeista muka löydy päällepantavaa. En muista, menikö se ihan näin, mutta sinne päin kuitenkin.

1.  PÄÄMÄÄRÄTÖN SHOPPAILU
Ihanat löydöt eivät sovi yhteen entisten kanssa.

MINULLE  alennusmyynnit ovat olleet ainoa tapa ostaa vaatteita. Myös ihanat ihmiset lahjoittavat minulle vaatteita. Ne eivät aina ehkä sovi yhteen toistensa kanssa.

2. VIIMEISEEN MUOTITRENDIIN LANKEAMINEN
Trendit tulevat ja menevät. Ajaton malli kestää aikaa.

MINÄ en ole selvillä trendeistä.

3. LIIKAA PAINEITA
Odotukset asulle ovat liian korkealla.

MINUA, tällaista 68-vuotiasta mummelia, tuskin kukaan katsoo sillä silmällä.

4. AINA SAMAT VAATTEET PÄÄLLÄ
Jos vaatteet kyllästyttävät, kannattaa tarkastella kaapin sisältöä. Jos siellä on pelkkää sinistä, harmaata ja mustaa, ei ihme jos asun miettiminen puuduttaa.

MINULLA on ehkä liikaakin värejä.

5. PUUTTEET VAATEKAAPISSA
Jo parilla täydennyksellä olemassa olevat vaatteet sopivat yhteen. Tee invertaario ja mieti, mitä tarvitset.

MINUN on tehtävä invertaario ja mietittävä, mistä raaskin luopua.

6. EPÄSOPIVAT VAATTEET
Huonosti istuvat vaatteet on laitettava kiertoon tai vietävä muokattavaksi.

MINÄ olen pitänyt vain sellaiset, jotka tuntuvat päällä mukavilta.

7. SUUNNITTELUN PUUTE
Kiireessä on vaikea keksiä asua.

MINÄ olen vanhempana alkanut miettiä etukäteen, mitä laitan ylleni, kun on tärkeä meno. Kun kaikki toiminnot ovat hidastuneet, saattaa muuten tulla kiire.

8. VÄÄRÄ JÄRJESTYS
Kivojen asukokonaisuuksien kokoaminen onnistuu paremmin siististä vaatekaapista.

MINÄ sain ensimmäisen ikioman vaatekomeron 67-vuotiaana. Kuvittelin,  että siellä vallitsee järjestys, kunnes sain lahjaksi ja luin kirjan, Marie Kondron KON MARI, SIIVOUKSEN  ELÄMÄÄNMULLISTAVA TAIKA.

Minulla vaatteet roikkuvat henkarissa ja osa on viikattuna ulos vedettävissä koreissa. Marien mukaan vaatteille on vain kaksi säilytystapaa, tangolle ripustaminen tai hyllyille tai vetolaatikoihin taittelu. Tähän asti oikein. Mutta hän suosittelee ensisijaisesti taittelua. Tilan säästö ei hänen mukaansa ainoa etu. Varsinainen hyöty tulee siitä, että joudut ottamaan jokaisen vaatteen yksitellen käsiisi.
"Kun tunnustelet kangasta, sinusta virtaa siihen energiaa, jolla on siihen positiivinen vaikutus. Kun vaate taitellaan oikein, se suoristuu rypyt oikenevat ja samalla kangas vahvistuu ja elpyy. Taitteleminen on hoitamista ja ilmentää rakkautta ja kiitollisuutta siitä, miten nämä vaatteet ovat tukeneet elämäntyyliämme. Siksi meidän kannattaa taitella huolellisesti kaikessa rauhassa ja kiittää vaatteitamme siitä, että ne suojelevat kehoamme."

Enpä ole muistanut kiitellä vaatteita. Ehkä minäkin sitten joku päivä järjestän vaatekomeron, karsin pois liiat vaatteet ja taittelen loput Marien oppien mukaan. Hyvää viikonloppua.

torstai 17. marraskuuta 2016

SUKUA ETSIMÄSSÄ - HARMITTAVASTI HUKASSA 🌏

Tänään sain oheisen sähköpostin. Joka kerta, kun saan vastaavan viestin, sydän hypähtää kurkkuun. Joko nyt selviää, kenelle olen  läheistä sukua? Monesti ihmiset ovat ottaneet dna-testin selvittääkseen sukuaan siitä taaksepäin, johon tavallisella sukututkimuksella pääsee. Minä etsin ylipäätään sukulaisia. Tämän kertainen osuma koskee äidin puoleista sukulaista. Eikun innokkaana kirjautumaan ja katsomaan  Family Tree DNA-sivustoa.

😛


👏
Uusi, vain yhden askeleen päässä minusta geneettisesti oleva henkilö näkyy listoilla. Hän on Ms Åsa. ........ ...........   Koska kysymyksessä on äidin puoleinen sukulainen, alan etsiä häntä sukukirjoista. Isän puolen sukua en tiedä, joten ei minulla muita sukukirjoja olekaan kuin äidin. Nyt pitäisi osumia jo löytyä, sillä Vaittiset (äidin suku) ovat teetättäneet paljon dna-testejä viime vuosina.

                                                                               

😞 Taas kerran petyn. Eihän Åsaa noista löydy, kuten ei ketään muutakaan, kenen kanssa minulla on ollut dna-osuma. Taas ajattelen, olenko äitinikään lapsi? Jos olenkin vaihdokas? Se aihe kiinnosti kovasti äitiäni. Tai ehkä kysymys on dna:ni mutaatiosta, joka on selitetty alla olevan raportin sivulla 45. Laitan myös suomennoksen alle.







😕

Muutamien sukulaisiksi uskomieni henkilöiden kanssa olen teettänyt vertailevat dna-tutkimukset, joko Yhdysvalloissa tai TERVEYDEN JA HYVINVOINTILAITOKSELLA. Nämä testit ovat vieneet aikaa ja rahaa. Testien tulosten odottaminen on kysynyt kärsivällisyyttä, sillä minun testin tutkiminen on ottanut aikaa monta kuukautta. Toisen osapuolen ovat valmistuneet huomattavasti aiemmin. Tulokset ovat olleet hämmentäviä. Sukulaisinani pitämäni henkilöt EIVÄT OLE SUKUA, mutta vieraammat dna-testien kautta löytyneet ovat (?) En osaa selittää asiaa.




😨
Tämäkin ihmetyttää: Miksi hitossa äitini haastoi isyydestäni oikeuteen ihmisen, jonka kanssa hänellä ei ollut koskaan ollut suhdetta. Tosin selvännäkijä, jota epätoivoissani konsultoin ja ilmainen nettimeedio molemmat väittivät tämän liittyneen johonkin sopimukseen(?)
💔
🔻



😟

Toivon näiden syntyperääni liittyvien omituisuuksien joskus vielä selviävän. Elleivät ne selviä, epätietoisuuden kanssa on elettävä. Olihan sekin jännää, kun tajusin, että jotkut dna-sukulaisistani ovat fintiaaneja eli Amerikkaan muuttaneiden suomalaisten siirtolaisten ja ojibwaintiaanien jälkeläisiä.

🙊🙊

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

LIUKASTELUA

   Yritän nykyisin vältellä talvella ajamista. Olen tullut vanhana varovaiseksi. Liian usein lehdistä saa lukea talven yllättäneen autoilijat. Täytän Liikenteen turvallisuusviraston Trafin  liikenneturvallisuustyön johtavan asiantuntijan Jussi Pohjosen asettamat hyvän kuljettajan kriteerit osittain. En silti pidä itseäni hyvänä kuljettajana.
1) Olen kiinnostunut liikennesäännöistä, jopa siinä määrin, että kyttään toistenkin sääntöjen noudattamista. Se on varmaan ärsyttävää. 
2) Olen myös kiinnostunut ympäröivästä liikenteestä. Jakelen ääneen kiitosta liikenteen sujumisesta ja moitteita sen takkuamisesta. Se ärsyttävää matkustajia suuresti.
3) Pohjosen mukaan hyvä kuljettaja on myös kiinnostunut ajoneuvonsa kunnossapidosta. Sitä en ole tippaakaan.
  Täksi päiväksi luvattiin vaikeaa liikennesäätä. Vallitsi sakea sumu ja sivuteiden pinnat olivat aamulla liukkaat. Minulla oli tapaaminen Lahdessa, joten ei auttanut muu kuin ajaa itse. Mies peruutti auton tallista. Olen pelännyt tallista ulos peruuttamista sen jälkeen, kun keväällä autotallin oven pokat yhtäkkiä hyökkäsivät auton peilin kimppuun, vaikka olin kaikessa rauhassa peruuttamassa tallista ulos.
Enpä päässyt montaa sataa metriä mökiltä, kun tilataksi tuli minun kaistalla sivuliukua vastaan. Minulla oli alhainen vauhti, ajoin ojan penkalle ja pysäytin sinne. Ennen sitä ennätin ajatella kyydissä olleiden koululaisten ja omaa selviämistä kun kolahtaa. Ajattelin myös, ettei olisi kannattanut lähteä liikenteeseen, vaan jäädä kissojen ja koirien kumppaniksi sohvalle. Ei kolahtanut. Taksi jatkoi matkaansa, mutta huomattavasti hiljaisempaa vauhtia. Minun oli ajettava seuraavalle bussipysäkille ja soitettava miehelle. Puhelin kiukutteli. Mies näki, että olin yrittänyt soittaa kuusi kertaa. Hän kuvitteli minun ajaneen ojaan. Perillä Lahdessa yhteydenotto onnistui. Oli pakko purkaa tapahtunutta tuoreeltaan.
  Tapaamisen jälkeen yritin soittaa ystävälle. Puhelin kiukutteli taas.  Ehkä se alkaa olla entinen. Ajellessani kotiin, Tiet oli hiekoitettu. Ystävä soitti. Nyt yhteys toimi. Hän vahvisti eiliset hyvät uutiset. Hänen rinnassaan oleva muutos on hyvälaatuinen. Luojan kiitos.

 Sain joku aika sitten lahjaksi kirjan Marie Kondro, Siivoukssen elämää mullistava taika. Aloin taas tutkia sitä. Ehkä sain sen siksi, että olin puhunut moneen kertaan, että pitäisi siivota lukuisat ulkosäilytystilat ja autotallit. Aluksi naureskelin Marien opeille."Paras tapa päättää, mitä säilyttää ja mistä luopua, on ottaa yksitellen esine käteen ja kysyä: "Tuottaako tämä iloa?" Jos tuottaa, pidä se. Jos se ei tuota, heitä se pois."
  Nyt uudella silmäyksellä kirjasta löytyy monta asiaa, jotka voin allekirjoittaa. Esimerkiksi sen, että yksi järjestäjä käynnistää ketjureaktion. Komeroiden siivousinto herää, kun ystävä kertoo siivonneensa omansa jne.

tiistai 15. marraskuuta 2016

LONTOOSSA 2

v 2012 Horse Tunnel Market, London
75. LUKU
(Romaani POSITIO 16093)

  Perhe heräsi seuraavana päivänä vasta puolen päivän maissa. Silti päivänvalo oli vain kelmeä aavistus. Einon ärtymys ei jäänyt perheeltä huomaamatta.
- Perkele, kun syynätään, kuin jotain rikollisia. Tyssää vielä tähän koko matka. Tekosyy se isorokko on. Rokotettu joka iikka siirtolaisviranomaisten määräyksestä. Jotain muuta ne tutkii. Sanokaa minun sanoneen. 
 - Äläs saatanan isäntä ala vainoharhaiseksi. On sinne Australiaan meitä suurempiakin rikollisia päässyt livahtamaan.
  Kirsti halusi riitaa karkuun ja yritti uppoutua kirjaansa. Onnistumatta. Hän hakeutui katselemaan ulos ikkunasta. Lontoo vaikutti sumuiselta, harmaalta, kylmältä ja ankealta. Hän erotti kuhisevasta ihmismassasta yksittäisiä kadulla kulkijoita. Paljassäärisiä koululaisia univormuissa, kuin pieniä sotilaita. Korkeita suuripyöräisiä mustia lastenvaunuja työntäviä naisia. Vaunuissa potki vauvoja ilman peittoa tai edes sukkia jaloissaan. Puvut päällä kulkevia hattupäisiä miehiä. Mustia miehiä, jollaisia Kirsti ei ollut milloinkaan ennen nähnyt. Kadunkulmissa värjötteleviä ihmisiä. Monen värisiä. Monin eri tavoin pukeutuneita. Kaksikerroksisen bussin. Mustaihoinen mies työnsi etukenossa raskasta banaanikärryä, valtavan kokoisine banaaniterttuineen. Isi oli kerran ostanut tytöille banaanit. Paljon pienemmät kuin nuo tuolla kärryissä. Kirsti ei ollut pitänyt omansa mausta. Hän oli jättänyt makean ja limaisen lössön syömättä. Ja loukannut isiä verisesti.


The Diana Princess of Wales
Memorial Walk- Green Park -
The Royal Parks
Buckingham Palace, Canada Gate


London Bridge Thames-joelta nähtynä

maanantai 14. marraskuuta 2016

ETSINTÄKUULUTUS

   Kun kävin läpi äitini tavaroita hänen kuolemansa jälkeen  löytyi niistä mm. tämä,  silloin 47 vuotta vanha, Apu-lehti. Kun asuimme Australiassa, äitini Suomeen jääneet ystävät lähettivät hänelle luettuja Apu- ja Seura-lehtiä. Yleensä hän selasi lehdet läpi pikaisesti ja antoi ne sitten ystävälleen Taimille luettavaksi. Joitakin numeroita hän piti itsellään. Näissä numeroissa oli juttuja vaihdokkaista, synnytyslaitoksella vaihtuneista vauvoista. Muistelen sellaisia lehtiä olleen neljä - viisi. 
  
  Jos jollakin teistä hyvät blogini lukijat on, jossakin ullakon kätköissä, joku muu näistä lehdistä,  tai lehtiä, joissa kerrotaan suomalaisten siirtolaisten jääneen Lontoossa karanteeniin isorokkoepäilyn vuoksi, tarjoudun ostamaan lehden/lehdet ja maksamaan postikulut. Lehtien ilmestymisvuodet ovat 1957 - 1961 paikkeilla. Nuo jutut liittyvät henkilökohtaiseen historiaani. Olisi hienoa saada kyseiset lehdet luettavaksi. Ota yhteyttä sähköpostilla: kai3ki@gmail.com ja kerro, millä hinnalla olet valmis luopumaan lehdistä.

LONTOOSSA

London Eye on Thamesjoen
rannalla sijaitseva maailmanpyörä,
josta on huimat näkymät alas Cityyn
   Lontoossa olen ollut tasan kaksi kertaa. Toinen kerta oli kesällä neljä vuotta sitten. Paddingtonin asema ympäristöineen vaikutti minusta hyvin tutulta. Etenkin alla olevien kuvien hotelli veti minua puoleensa yhä uudelleen ja uudelleen. Lopulta minun oli asteltava sisään ja kysyttävä, oliko hotelli ollut olemassa jo 1950-luvulla. Sain kuulla, että oli, mutta eri nimisenä. Sen kuultuani sydän löi muutaman ylimääräisen lyönnin. Tiesin, että olin ollut täällä ennenkin.

74. LUKU 
(Romaani POSITIO 16093)

"Lontoolaisen hotellin aulassa oli ruuhkaa. Kaulat ojentautuivat kohti puhujaa.
- Shhhhh, kuunnellaan, mitä se sanoo.
- Te joudutte ylimääräiseen lääkärintarkastukseen, koska edellisissä suomalaissiirtolaisryhmissä on ilmennyt isorokkotapauksia. Tai ainakin epäilyjä. Parin lapsen epäillään sairastuneen. Perhe on karanteenissa. Toivotaan, että teidän ryhmänne pääsee jatkamaan matkaansa.
  Aikuiset nyökyttelivät vakavana päitään. Jotkut äidit hapuilivat lastensa käsiä omiinsa. Nämä tempoivat itseään vapaiksi.
- Muodostakaa jono, niin jaamme huoneet. Mahduttekin kaikki tähän hotelliin, kun teitä on näin pieni joukko. Lääkäri aloittaa huomenna tarkastukset. Täällä hotellilla. Otamme perheet tarkastukseen aakkosjärjestyksessä. Minä olen tarkastuksissa  mukana tulkkina.
  Kuuliaisesti väsyneet suomalaiset tottelivat tulkkinaista ja muodostivat jonon. Hitaasti jono luikerteli vastaanottotiskille.
- Are you Finn? Virkapukuun pukeutunut hymyilevä nainen tiskin takana tuijotti Kirstiä. Tämä katsahti hölmistyneenä virkailijaa.
- Ei minulla vielä ole finnejä, mutta Eskolan Ritvalla on, kun se on jo iso.
- Yes they are, tulkki oli ehättänyt avuksi. Virkailija ojensi, silmät ystävällisesti tuikkien, Kirstille kirjaa PEKKA TÖPÖHÄNNÄN SEIKKAILUT. Tulkki selitti, että sen oli jättänyt eteenpäin annettavaksi suomalainen lapsi, joka oli sen jo lukenut. 
 - Ei kai se vaan ollut sen isorokkoperheen lapsi?! Ettei vaan saada tartuntaa! 
Alma jäi ilman vastausta