Translate

Tunnisteet

maanantai 31. lokakuuta 2016

NAAKAT HERÄTTÄVÄT RISTIRIITAISIA TUNTEITA

Kun sosiaalialan opiskelijana lähdin Viron Rakvereen työharjoitteluun, en ollut koskaan nähnyt naakkoja. Opin kammoamaan niitä. Nyt nämä varislinnut ovat meilläkin yleistyneet. Kamalinta mitä Viron työharjoittelussa koin olivat yöt, jotka vietin harjoittelupaikassani. Keskus sijaitsi syrjässä, kuten myös poliisiasema, jolla ei ollut yöpäivystystä. Katuvaloja ei alueella ollut. Vuoteeni oli vanhanmallisista rautaisista lastensängyistä tehty. Pituus riitti juuri ja juuri, kun käytti kahta perättäistä sänkyä. Liittymäkohta oli hankala, sillä myös patjat olivat lyhyet. Sänky oli kapea, joten siinä ei mahtunut kääntymään, ellei noussut ensin istumaan. Peittona oli kaksi ohutta lasten huopaa. Rakennus natisi joulukuun kovissa tuulissa. Huojuvien suurten, lehdettömien puiden oksat olivat mustanaan naakkoja. Niiden äänekäs ja kimeä "kjaa, kjaa kjak", lisäsi kammottavaa tunnelmaa. Illat ja yöt olivat loputtoman pitkiä.



Miehen Veikko-veli tuli kyntämään mummonmökin kasvimaan. Vaikka traktori on pieni, se ja aura peittävät lähes koko mökin kasvimaan. Vaatii taitoa kyntää noin pieni pläntti.

Jostain syystä minusta marraskuussa kauneinta ovat kynnetyt pellot.  (Ne ovat harvinaisempi näky nykyisin). Mielestäni mustat pellot ovat horroksessa ja aivan pian pian uinahtavat talviunille.

Kehäkukat ne vaan kukkivat, vaikka ovat jäätyneet monena yönä ja niiden niskassa on ollut lumikerros.

Lähetä kommentti