Translate

Tunnisteet

maanantai 10. lokakuuta 2016

MUMMON ja VAARIN PIENELÄINHOITOLA



  Kun mies rakensi kuvan pientä mökkiä tontillemme vapaa-ajanasunnoksi, joku kyläläinen kysyi nuorelta tytöltä: "Mitähän se Erkki NYT pusaa?" Tytöllä oli valmis vastaus: "Se tekee pieneläinhoitolaa." 

  Nyt eläkeläisinä tuo tytön visio on tullut todeksi. Kun lapsenlapset olivat pieniä, meillä oli kädet täynnä "omien" lasten kanssa, niinpä emme ole montaa kertaa voineet hoitaa lapsenlapsia. Korvataan se nyt hoitamalla nuorten eläimiä. Tällä kertaa hoidossani ovat Benkku ja Helmi.

  Kun mökki aikoinaan valmistui, otimme sinne kaksi kissaa. Kissoilla on luukku, josta ne pääsevät kulkemaan. Kävimme syöttämässä kisuja mökissä, jonne ne jäivät, vaikka itse olimme toisessa talossa. Yksi perhekodin kissa huomasi mökin rahallisemmaksi asuinpaikaksi ja muutti omatoimisesti "kissamökkiin". Vanha Vili-koira ja Hani olivat siellä, missä mekin. Nyt mökin vakiasukkaita on meidän lisäksi kolme kissaa ja kaksi koiraa. 

  Olen otettu siitä, että minulle vielä uskotaan eläimiä hoitoon, sillä pari kertaa on käynyt todella ikävästi. 

  Toinen tapaus sentään päättyi onnellisesti. Minulla oli hoidossa tyttären perheen tiibetinspanieli. Erkki oli jossain, kun kuorma-auto toi pihaamme pienen nyssäkän puutavaraa, jotka kuittasin saaduksi. Kuski kärräsi puut alas katetulta lavalta laskusiltaa myöten. Tipsu pyöri kuljettajan ja minun jaloissa. Auto lähti ja aloin kutsua Tipsua. Sitä ei ollut missään. Haravoin koko lähitienoon. Tuloksetta. Tytär soitti, miten Tipsulla menee ja minä valehtelin pokkana, että ihan hyvin. Uskoin vielä löytäväni kadonneen. Hätä kasvoi etsintöjeni edetessä. Kyselin kaikilta naapureilta ja ilmoitin Tipsun tuntomerkit Kadonneitten eläinten sivustoille. Soitin kuljetusfirmaan ja sain kuljettajan kiinni. Koira EI ollut kiivennyt kuorma-auton lavalle. Joku oli siis varastanut sen. Yön valvoin katuen ja suunnitellen tunnustus puhelua tyttärelle. Aamulla kauppias tuli kysymään, onko meiltä kadonnut tiibetinspanieli. Voi sitä helpotusta. Lähellä asuva spanielin omistaja oli ottanut karkulaisen kiinni tieltä, viennyt kotiinsa ja aikonut ilmoittaa siitä Karkurit-sivustolle seuraavana päivänä. Aamulla hän päätti kuitenkin soittaa Heinämaan kauppaan ensin, koska oli ottanut Tipsun kyytiin kaupan edestä. Soitin tyttärelle ja tunnustin ja pyysin anteeksi huolimattomuuttani ja valehteluani. Sain anteeksi.

  Vilin tarina ei päättynyt niin onnellisesti. 17-vuotias puolikuuro ja lähes sokea Vili katosi eräänä talvisena iltana omasta pihasta. Käynistimme etsinnät, kun Vili ei tullut pissareissulta sisälle normaalissa viidessä minuutissa. Meillä on aidattu piha ja koiranluukku. Sateli hiljaksiin lunta. Tuoreessa lumessa olisi jälkien luullut näkyvän. Piha oli  koskematon, ei hiirenhyppäämää, saati Vilin tassujen jälkiä. Etsinnät eivät koskaan tuottaneet tulosta, vaikka yritimme löytää Vilin elävänä tai kuolleena toisen koirankin avulla. Viimeisinä aikoinaankin Vili halusi olla mukana kaikessa, vaikka ei paljon muuta jaksanut kuin kuorsata miehekkäästi.

 

  




Lähetä kommentti