Translate

Tunnisteet

torstai 6. lokakuuta 2016

MENNÄÄN METSÄÄN


  • Aamulenkillä pari pakkasastetta,
  • syysaamun raikkautta,                                                         
  • mukava on haistella.

  • Tuo kanto on kuin minä,
  • Sisältä laho, sientä päällä, 
  • siellä täällä.

  • Suomessa on sammaleita,
  • monta sataa lajia, 
  • nähnyt oon vain muutamia.

 
 Valitettavasti olen yhtä "sieninen",  kuin tuo kanto yllä. Koko ajan iho ei kuki, mutta esim. stressi laukaisee oireet. Vuonna 1989 ajelin meiltä Lahteen. Villähteellä oli kaksi koiranpennulta näyttävää otusta tiellä. Pysäytin auton ja menin auttamaan niitä. Kun yritin nostaa niitä ajotieltä, ne kävivät käsieni kimppuun ja purivat minua pienillä terävillä hampaillaan joka puolelle käsiäni. Paikalle tuli miesautoilija, joka pelasti minut hirviöiden kynsistä. Hän tarjosi otuksille kaulaliinaansa purtavaksi. Sen avulla nostimme riiviöt penkalle, jossa niiden auton alle jäänyt emo oli kuolleena. Tunnistimme ison otuksen villiminkiksi. Minulla oli tapaaminen Lahdessa, joten en tiedä, mitä minkin pennuille tapahtui.
 Matkustin seuraavana päivänä Michiganiin, joten en kiireessäni mennyt lääkäriin. Olihan minulla voimassa oleva jäykkäkouristusrokotus. Ann Arborissa oli sitten pakko mennä, sillä käsiini ja ylävartalooni ilmestyi rengasmainen  ihottuma. Sain TINEA CORPORIKSEEN rasvat ja lääkekuurin. Muutaman viikon elin vesikauhun pelossa, koska lääkäri oli vakuuttunut, että ihmisen kimppuun käynneillä minkeillä on pakko olla RABIES. Etenkin, kun olin kotoisin Neuvostoliiton naapurimaasta. Rabiesta en saanut, mutta monivuotisen, ehkä loppuelämän kiusan. 
Lähetä kommentti