Translate

Tunnisteet

perjantai 21. lokakuuta 2016

HÄMEENLINNA osa 4

20.10.2016 Ahveniston harjulla
sinnitteli muutama viluinen
kissankello.


1957 Ahvenisto 


 Toukokuussa isi oli näyttänyt Kirstille harjumännikön kätköissä kasvavia kukkia. Hän oli kertonut niiden olleen kangasvuokkoja ja senkin, että ne olivat harvinaisuutensa vuoksi rauhoitettu samana vuonna, kun Kirsti oli täyttänyt neljä ikävuottaan.

---------------

  - Kahdeksan munkkirinkilää! Ai niin ja päivää!
  - Päivää, päivää. Siinähän se minun lempiasiakkaani onkin! Juuri ajattelin sinua! Kun tämä pytinki nyt valmistui, niin minä olen täällä viimeistä päivää. Ja jäi näitä munkkeja. Kun sinä olet niitä usein ostanut, annan nämä sinulle ilmaiseksi. Koulun työmaaruokalan emäntä mätti ison paperikassin puolilleen herkkuja. Tuli ja laittoi kassin Kirstin käteen. Taivutteli tytön sormet kantosangan ympärille.       

                                                                       
   Hirvilammella oli alkukesällä järjestetty uimakoulu.
  - Kirsti omaksui uimataidon yllättävän helposti ja on jo melkoinen uimari, oli opettaja kehunut Almalle. Niin varauksettoman ja myönteisen arvion jälkeen Alman oli ollut helppo luvata, kun Kirsti oli pyytänyt päästä lammelle uimaan.  
20.10.2016 Hirvilampi näyttää synkältä ja umpeen kasvaneelta. Vain
 laiturin tolpat ovat jäljellä paikalla 60 vuotta sitten olleesta laiturista.
Ja Kirstihän oli muistanut pyytää.
Vieläpä usein. Mutta harvoin hänen tiensä oli johtanut Hirvilammelle. Vaan vapauteen. Vapauteen ankeasta asunnosta, joka muuttui pieneksi ja ahdistavaksi heti Alman astuessa ovesta sisään. Monesti hän oli polkenut Asevarikko Viidelle. Siellä asui poikia, joiden kanssa Kirsti oli ystävystynyt.

Toisinaan taas Kirsti oli ajanut Hirvilammen tienhaarasta vain muutaman kymmenen metriä ohi ja kääntynyt mäen puolessa välissä oikealle.   Työntänyt hiki päässä pyörää ylös kapeaa jyrkkää polkua, joka kiemurteli yhä ylemmäs harjulle. Se oli ollut vaivan arvoista. Vaivalloisen alun jälkeen polku leveni ajokelpoiseksi.
  Nyt Kirsti pyöräili harjua pitkin Ahvenistolle erityisen riehakkaana.
Hän oli tehnyt mutkan Viisarilla. Ostanut kaupasta osalla taskuun unohtamistaan munkkirahoista tikkunekun ja pullon punaista limonadia. Ilma oli kuuma ja painostava. Jossakin kaukana jyrähti ukkonen.
  Kirsti imeskeli tikkunekkuaan rantahiekalla loikoen. Aurinko rällötti kuumasti. Uni yllätti. Kirsti heräsi kovaan miehen karjaisuun:
  - Poijjaat! Palelu loppuu nyt! Mars kastaudu!
Kirsti oli nähnyt vastaavia tilanteita Ahvenistolla aikaisemminkin. Niinpä hän oli heti ajan tasalla. Alokkaat hytisivät vesirajassa lyhyissä housuissaan ja kouluttaja seisoi rannalla sotilaskamppeissaan. Kyseessä oli armeijan uimakoulu uimataidottomille alokkaille.  Kirsti ei voinnut ymmärtää, että joku aikuinen ei osannut uida. Sehän oli ihan helppoa.
  - Niin pojjaat! Palelu loppuu nyt! Kirsti komensi kouluttajan apuna. Miehet hörähtivät nauruun.
  - Mitäs siinä nauratte?! Mars kastautukaa!
  - Niin, kuulittehan mitä tyttö sanoo? Mars kastautukaa, niin kuin olisitte jo! Aikuiset miehet ja pelkäävät vettä!
  - Isot miehet pelkää vettä! Isot miehet pelkää vettä! Läl läl läl läl lää! Salamana Kirsti riisui pikkuhoususilleen ja meni veteen.
  - Katsokaa, miten uidaan! Ottakaa minusta mallia!
  - Niin! Ottakaa tytöstä mallia! Karjui kouluttaja ja miesten nauru kuoli.
  - Ja nyt perkeleen tyttö pois vedestä, että me pääsemme jatkamaan uimakoulua! Ja se leipäläpi pysyy kiinni!
   Nopeasti Kirsti pukeutui, keräsi kamppeensa ja luikki tiehensä. Jupisi pyörää polkiessaan.
  - Kumma, ettei apu kelpaa.
20. 10. 2016 Ranta näyttää samalta, jolla alokkaita opetettiin uimaan, mutta en ole aivan varma, sillä Ahveniston harjun molemmin puolin on useampi lampi ja aikaa on kulunut liki 60 vuotta.




20.10. 2016.  Ahveniston  n. 6 km pitkä luontopolku kiertelee kapean ja jyrkän harjun maisemissa luonnonsuojelualueella.  Reitti on edelleen vaikuttava, ei ihme, että harju ympäristöineen oli minulle penskana mieleinen.
Lähetä kommentti