Translate

Tunnisteet

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

HÄMEENLINNA osa 2

  Hämeenlinna 1955


Kirsti katseli lumoutuneena, kuinka Saimi-täti veti hiilet uunista.
  - Jätetään vähäksi aikaa siintymään, etteivät leivät pala. Täti puheli hiljaisella, lempeällä äänellä ja kuullosti Kirsti korvissa enkeliltä. Kirsti tunsi itsensä hyvin onnelliseksi. Alman jouduttua sairaalaan he olivat päässeet Kanalan ummehtuneesta asunnosta lastenkotiin. Kaupungilla ei ollut osoittaa kodinhoitajaa Einon avuksi.
  Saimi-täti vastasi siitä, että lapsille riitti leipää ja vehnästä. Silloin kun ei leiponut, hän osallistui lasten hoitoon. Hänellä oli oma asunto lastenkodin yläkerrassa. Leivintuvassa, joka oli hieman erillään päärakennuksesta, oli kodikasta. Monta pieniruutuista ikkunaa, joissa oli punaruutuiset verhot. Ikkunan alla oli punainen kaappi, jossa oli rivistö samalla lailla yläreunastaan avautuvia laatikoita, kuin Valveiden puulaatikko. Niissä Saimi-täti säilytti jauho- ja sokerisäkkejä. Katto oli maalattu valkoiseksi. Ison tilan tuvasta täytti lämpöä hohkaava leivinuuni. Keskellä lattiaa sijaitseva pöytä oli päällystetty kolmelta sivultaan muutaman sentin laidoilla varustetulla paksulla vanerilla. Sen päällä Saimi-täti pyöräytti leivät ja pullat, sekä nostatti ne verhojen kanssa samaa kangasta olevien liinojen alla. 
  Kirsti kiskoi sieraimiinsa tupaan asumaan jäänyttä huumaavaa leivän tuoksua.
  - Ajatella, että Saimi-tädillä on oma leivintupa.
Sekös tätiä nauratti. Tämä silitti ohimennen Kirstin hiuksia. Siitä päivästä, jolloin he Sinin kanssa olivat tulleet lastenkotiin, Kirsti oli seurannut Saimi-tätiä, minne hyvänsä tämä menikin. Kun aikuiset olivat joskus kyselleet Kirstiltä, mikä tästä tulisi isona, hän ei ollut osannut vastata. Nyt hän tiesi. Saimi-täti tietenkin. Hänellä olisi paljon, paljon lapsia ja oma leivintupa.
Lähetä kommentti