Translate

Tunnisteet

maanantai 31. lokakuuta 2016

NAAKAT HERÄTTÄVÄT RISTIRIITAISIA TUNTEITA

Kun sosiaalialan opiskelijana lähdin Viron Rakvereen työharjoitteluun, en ollut koskaan nähnyt naakkoja. Opin kammoamaan niitä. Nyt nämä varislinnut ovat meilläkin yleistyneet. Kamalinta mitä Viron työharjoittelussa koin olivat yöt, jotka vietin harjoittelupaikassani. Keskus sijaitsi syrjässä, kuten myös poliisiasema, jolla ei ollut yöpäivystystä. Katuvaloja ei alueella ollut. Vuoteeni oli vanhanmallisista rautaisista lastensängyistä tehty. Pituus riitti juuri ja juuri, kun käytti kahta perättäistä sänkyä. Liittymäkohta oli hankala, sillä myös patjat olivat lyhyet. Sänky oli kapea, joten siinä ei mahtunut kääntymään, ellei noussut ensin istumaan. Peittona oli kaksi ohutta lasten huopaa. Rakennus natisi joulukuun kovissa tuulissa. Huojuvien suurten, lehdettömien puiden oksat olivat mustanaan naakkoja. Niiden äänekäs ja kimeä "kjaa, kjaa kjak", lisäsi kammottavaa tunnelmaa. Illat ja yöt olivat loputtoman pitkiä.



Miehen Veikko-veli tuli kyntämään mummonmökin kasvimaan. Vaikka traktori on pieni, se ja aura peittävät lähes koko mökin kasvimaan. Vaatii taitoa kyntää noin pieni pläntti.

Jostain syystä minusta marraskuussa kauneinta ovat kynnetyt pellot.  (Ne ovat harvinaisempi näky nykyisin). Mielestäni mustat pellot ovat horroksessa ja aivan pian pian uinahtavat talviunille.

Kehäkukat ne vaan kukkivat, vaikka ovat jäätyneet monena yönä ja niiden niskassa on ollut lumikerros.

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

INNOISSANI

LAUANTAI 


   Vierailimme Elvin luona. Myös Kirsi saapui paikalle. Elvi piti meitä kuin piispaa ja piispattaria pappilassa. Tarjolla oli monenlaista herkkua, juttu luisti, eikä naurusta ollut tulla loppua. Täydellä masulla ja hyvällä mielellä oli mukava suunnistaa kirjamessuille.
  Messujen runsaassa tarjonnassa riittää valinnanvaraa. Jokaiselle messuvieraalle löytyy jotakin.

Näimme, kuinka suomentaja Harro Römpötti herätti sarjakuvan Corto  Maltesin henkiin. Ennätimme vielä kuulemaan HAUSKUUDEN ANATOMIAA, jossa Tuomas Kyrö, Mikko Kuustonen ja Mikko-Pekka  Heikkinen olivat Jukka Petäjän haastateltavina aiheesta ONKO SUOMI KYPSÄ HUUMORILLE? Seuraavaksi seurasimme ketkä kirjailijat ja mitkä teokset ovat päässeet äänestyksessä Suomen juhlavuoden klassikkoteoksiksi. 

12 Suomen Juhlavuoden klassikkoteosen joukossa on Tuomas Kyrön Mielensä Pahoittaja ja Sofi Oksasen Puhdistus.

Kauan emmin kumpaan lukupiiriin menisin Sirpa Kähkösen Tankkien kesästä kertovaan vai siihen, jossa keskustellaan Tommi Kinnusen Lopotista.  Molempien kirjailijoiden romaanit ovat vahvoja ja vaikuttavia. Lopulta valitsin jälkimmäisen. Pohjustukseksi kuuntelin HS:n TÄHTIHETKESSÄ Tommi Kinnusta. Olin jo lähdössä tilaisuuden lopussa Kinnusen perässä lukupiiriin, kun lavalle astui Mark Levengood esittelemään VASTEN AURINGON SILTAA-teostaan, haastattelijana Baba Lybeck. En voinutkaan lähteä. Jäämistä ei tarvinnut katua. Sain nauraa sydämeni pohjasta.


SUNNUNTAI

Aamulenkillä näemme teeriä. Korppi nauraa, ihan ihmisen äänellä, joko Erkille, minulle tai meidän koirille.

Pitkin päivää Yritän lukea. Moneen päivään en ole lukenut mitään. Parikin kirjailijaa, jota kuulimme kirjamessuilla sanoivat kirjamessujen estävän lukemisen ja kirjoittamisen. Minulle on näemmä käynyt samoin. En pysty tänäänkään keskittymään kirjoihin, enkä minua kiinnostaviin blogeihin, vaikka minulla on aikaa. 

    Mielessäni pyörii fintiaanit ja Kuujärvi. Onko fintiaanien mailla Kuujärvi-nimistä järveä, kuten Venäjällä? On pakko googlettaa. Moon Lake löytyi ja vieläpä alueelta, jolla fintiaanit, ojibwa-intiaanien ja suomalaisten jälkeläiset, asuvat. Jospa isäni todella onkin täältä ja siksi nimi Leo KUUJÄRVI?

Kuujärvi tämäkin


Pähkäilyni keskeyttää Viivin synttärit. Onneksi. Pääsen toisten ihmisten pariin. Olen niin monta kertaa uskonut olevan lähellä isäni löytymistä, etten haluaisi turhaan innostua. Mutta innostuminen on toinen luontoni.
Synttärisankari Viivi
Synttäreiden jälkeen Ninnu-tytär tulee meille hieromaan Erkkiä ja minua. Erkki teki hyvät kaupat Ninnun ehdotuksesta. Hän vaihtoi tytön autoon talvirenkaat kahden ihmisen hierontaa vastaan. 

Pojanpoika Eppu on innoissaan, kun tänään  tapasi Wilson Kirvan ja sai tältä elämänohjeita. Kuva on  Epun äidin ottama ja julkaisen sen hänen luvallaan.

perjantai 28. lokakuuta 2016

FINTIAANI (FINNDIAN)?


  Kun oheinen kuva lähes vuosi sitten julkaistiin Anna-lehdessä, kolme henkilöä sanoi minun näyttävän ihan intiaani-mummolta. Minun dna-sukulaisista iso osa on Yhdysvalloissa, kuten tuosta jo aiemmin tänne laittamastani kartasta näkyy. 
  Minua on vuosien varrella haukuttu mongoliksi, eskimoksi, ryssäksi, mustalaiseksi, venepakolaiseksi ja inkkariksi. Myös lasteni alkuperää ja kansalaisuutta on arvottu. 
  Osa Amerikan sukulaisistani kutsuu itseään Finndianeiksi ja minä tyhmä, en ole tajunnut sen tarkoittavan etnistä syntyperää. Luulin heidän vaan huvikseen antaneen ryhmälleen raflaavan nimen. 
 Fintiaanien olemassaolo jysähti tajuntaani VASTA viime viikolla, tarkemmin 19.10., kun näin Puoli seitsemän-ohjelmassa valokuvaaja Meeri Koutaniemen haastattelun.


   Valokuvaaja Meeri Koutaniemi, toimittaja Maria Seppälä ja kirjailija Katja Kettu ovat dokumentoineet fintiaanien elämää kolmen vuoden ajan, jonka tuloksena on syntynyt kirja FINTIAANIEN MAILLA. Kirjalle on povattu suurta menestystä, jopa vuoden tietokirja titteliä. 

  Keitä fintiaanit sitten ovat? "He ovat suomalaisten ja intiaanien perillisiä. Fintiaani tarkoittaa amerikansuomalaisen ja Amerikan alkuperäiskansaan kuuluvan, intiaanin jälkeläistä."

  Teos Fintiaanien mailla kertoo ensimmäistä kertaa näistä ihmisistä, joiden historia ulottuu niin Suomeen kuin esikolumbiaaniseen  Amerikkaankin.

    "Sokerisaarella Kanadan ja Yhdysvaltain rajalla kerrotaan paljon tarinoita fintiaaneista. Elämä saarella oli karua. Intiaanit pakoilivat sisäoppilaitoksia ja reservaatteja, suomalaiset kommunistit FBI:tä. 1930-luvulla kenelläkään ei ollut rahaa, vaan elettiin vaihtotaloudessa. Silti kaikkia autettiin." MARY SOKERISAAREN KASVATTI, HAASTATTELU VUODELTA 1998. (Kirjan sivu 12)

Katja Kettu
   Olimme miehen ja ystävien Elvin ja Kirsin kanssa eilen Kirjamessuilla. Päivä oli kaikinpuolin antoisa. Kävimme katsomassa kirjailijoiden ja kääntäjien haastatteluja. Väliin mahtui jonkin verran myös vaeltelua ilman päämäärää. Messupäivän anti aukeaa kokonaisuudessaan vasta ajan kanssa. Konkreettinen päivän anti on kassillinen kirjoja. Niistä ykköseksi nostan Tuon edellä mainitun FINTIAANIEN MAILLA.

  Isäkseni väitetty, Leo Kuujärvenä esiintynyt mies omasi suomalaisen henkilöllisyystodistuksen ja puhui suomea. Kaikkossen suvusta, johon minulla on dna-matsaus on menty Amerikkaan siirtolaisiksi. Ei ole aivan mahdotonta, että olenkin fintiaanin jälkeläinen.



Kirsi, Elvi, Erkki ja minä - emme kirjamessuilla, vaan viime vuonna Albaniassa.

EILEN KUULTUA JA NÄHTYÄ




Iina Westman, SYLIIN









Adam Smith, KANSOJEN VARALLISUUS. TUTKIMUS SEN LUONTEESTA JA SYISTÄ. Jaakko Kankaanpään suomennos
















Bair Irincheev,  KANNAKSEN SUURTAISTELUT KESÄLLÄ 1944 VENÄLÄISEN SILMIN



Jaakko Hämeen-Anttila, KUNINKAIDEN KIRJA




Riika Pulkkinen, PARAS MAHDOLLINEN ELÄMÄ











Juha-Antero Puistola, Andrei Sergejeff, Hussein Al-Taee, GLOBAALI JIHADISMI - IDEOLOGIA TERRORI-ISKUJEN TAKANA

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

AUSTRALIAAN

Vierailin tänään tällaisella sivustolla "varmuuden vuoksi". Viisumi on voimassa vuoden ja eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka pääsisi vielä Australiaan. Ainahan sitä voi uneksia.

 HÄMEENLINNA 1958 osa 6

Pikku-Kirsti ja Sirkka seisoivat ujoina ovensuussa. Käsi kädessä. Molemmat tytöt olivat pukeutuneet hiihtohousuihin, monoihin ja kumpaisellakin oli päässään kirjavat tupsupipot.
  - Päivää Valveen täti. Tyttöjen tervehdys tuli hiljaisena kuorona pariniiauksen myötä. 
  - No päivää tytöt. Mukava nähdä sisarukset noin sopuisina. Nämä meidän juuttaat ne sen kun tappelee keskenään. Eskola on osannut kasvattaa lapsensa hyvin.
  - Niin Valveen täti, Sirkka henkäisi ja pyyhkäisi valuvaa nenäänsä lapasen selustaan.
  - Valveen täti, pääseekö Valveen piru ulos? Pikku-Kirsti rohkaistui kysymään.
Alma heläytti naurun myötä:
  - Pääsee toki, kun noin kauniisti osaat asiasi esittää. Panet sitten Valveen piru kunnolla päällesi, ettet vilustuta itseäsi ja kuseskele joka paikkaa haisevaksi. 
Alman ohje oli Kirstin mielestä tarpeeton. Mutta hän ei viitsinyt sanoa mitään. Sutaisi vain päälleen niin nopeasti kuin taisi. Monot harmittivat. Ne olivat uudet ja tuoksuivat miellyttävästi nahkalle. Mutta Alma oli vaatinut, että otetaan kasvunvaraa. Sitä oli otettu. Reilusti. Hävetti kietoa isin jalkarättejä villasukkien alle Eskolan tyttöjen tirskuessa ja katsellessa kummissaan. Naurakoot, ajatteli Kirsti. Ilman rättejä, monojen hiertämät rakot muuttuisivat tuskallisiksi kestää.
  Puissa oli kuuraa pakkasyön jäljiltä.  Tyttökolmikon hengitykset huurusivat. Kirsti sivakoi reipasta tahtia etummaisena. Tarkoituksena oli kiertää valmis kolmen kilometrin latu. Ainakin kertaalleen. Pikku-Kirsti kompuroi, sai suksensa ristiin ja kaatui rähmälleen. Sirkka jäi odottamaan sisartaan. Jo kaukana lykkivä Kirsti kuuli takaansa huudon.
  - Oota Valveen piru!
Kirsti seisahtui. Tökki odotellessaan sauvalla hankeen sanan, joka viime aikoina oli pyörinyt usein mielessä. Sanan, jota ei saanut ääneen lausua. Sekä Alma, että isi olivat kieltäneet.
  Kirsti jäi ihailemaan aikaan saannostaan. Sommanreikärivin takana luki kaunolla AUSTRALIA. Tytöt olivat saavuttaneet Kirstin. 
  - Latua Valveen piru! Kivahti pikku-Kirsti.
  - Latua mongoli! Säesti Sirkka pikkusisartaan. 
Kirsti väisti sovinnolla. Huuteli vain sisaruksille näiden selkien takaa.
  - Me muutetaankin Australiaan! Läl läl lää! Se on toisella puolella maailmaa!
Uutinen ei tehnyt tyttöihin toivottua vaikutusta. Itse asiassa ei minkäänlaista vaikutusta. Tytöt sivakoivat vauhdikkaasti eteenpäin. Aivan kuin eivät olisi edes kuulleet. 
  - Alma luki lehdestä, että sinne tarvitaan muuttajia! Kuuletteko te?!
Turhaan Kirsti huhuili tyttöjen perään.

PERHEEN PASSIKUVAT VUONNA 1958



26.10.2016 Eilen satanut lumi on sulanut. Leskenlehdet muistuttavat menneestä kesästä.


tiistai 25. lokakuuta 2016

PAITA JA LIIVIT POIS


  Paita ja liivit pois! Nainen komensi vihaisesti, heti vaunuun astuttuani. Tuo on kokemukseni ensimmäisestä maanlaajuisesta ilmaisesta mammografia seulontatutkimuksesta, johon sain kutsun. Siinä yläkroppa paljaana värjötellen, täyttelin kouraani lykättyä esitietolomaketta. Päätin, etten ikinä enää osallistu ilmaisiin tutkimuksiin. Päätös vahvistui, kun nainen kuvatessaan repi ja litisteli tissejäni niin, että teki mieli rääkyä ääneen. Naisella oli varmaan huono päivä. Kaikille niitä sattuu. Sanoin poistuessani painokkaasti HYVÄSTI.
 Tietenkin menin kahden vuoden kuluttua uudelleen, kun kutsu kuului. Kokemus olikin aivan toista maata. Samoin tulevinakin kertoina. Olen tullut siihen ikään (68 vuotta), että tänään oli minulle viimeinen ilmainen mammografia. Täytyy taas kerran todeta, että Suomi on hyvä maa asua. Ilmaisia terveydenhoitopalveluja ei monessakaan maassa ole. Meillä naisilla on mammografiat ja kohdunkaulan syövän seulontaan säännölliset papat. Toivoisin miehille vastaavaa eturauhassyövän varhaiseen toteamiseen. Meillä on riskiryhmien influenssarokotukset. On äitiys- ja lastenneuvolat, kunnallinen hammashoito, vain joitakin mainitakseni.


  
 Kun ajelin kotiin Terveyskeskuksesta alkoi sataa lunta. Onneksi mies oli huolehtinut talvirenkaat alle. Nyt lunta on niin, että voi sanoa maan olevan valkoinen.







Hyllyä siivotessa käteen osui tyttären appiukon tekemä Dvd-levy. Hän ystävällisesti nauhoitti lähetyksen, kun toinen tytär osallistui  ohjelmaan HALUATKO MILJONÄÄRIKSI. Tytär halusi ja voitti 12 000 euroa. Äitinä olin yleisössä. Jännitin valtavasti. Vuosi oli 2003 ja Lasse Lehtinen juontajana. Silloin se raha tuli todelliseen tarpeeseen. "Kun hätä on suurin apu on lähellä." 

maanantai 24. lokakuuta 2016

KAIKKI MUUTTUU

HÄMEENLINNA osa 5

RÄÄPIÄLÄ  1956   


   Oli monia syitä, joiden vuoksi Alman jaksaminen sikalassa oli koetuksella. Laskitynnyrit olivat painavia nostella ja kipata possujen kaukaloihin.  Aina, kun Eino suinkin omilta töiltään jouti, hän auttoi Almaa tynnyreiden kanssa. Einon sairaaloista, kouluilta, kasarmilta ja vankilasta hakemat ruuantähteet olivat kesäisin käyneitä ja toisinaan peltiset tynnyrit kuhisivat valkoisia matoja. Lemu oli sanoinkuvaamaton. Se peitti tehokkaasti sianpaskan hajun.
  Talvisin laskit jäätyivät ruosteisissa tynnyreissä kuorma-auton lavalla, elleivät olleet jäässä jo autoon lastattaessa. Alma jyysti rautakangella jäisiä laskin siivuja, joita heitteli kaukaloihin. Puiset kaukalot vaan kolisivat. Perään Alma huljautti sangolla lämmintä vettä. Niinä päivinä itku ei ollut kaukana.
  - Perkele taas teillä raukoilla on keittopäivä! Alma kirosi säälien itseään ja possuja.
  Laskit houkuttelivat paikalle rottia. Laumoittain. Possuille tarkoitetuilla runsailla eväillä ne kasvoivat valtaviksi. Alma kävi taistoon rotanmyrkyn ja rautakangen avulla. 
   Sikalassa, joka sijaitsi navetan alakerrassa vallitsi ainainen kosteus. Sikojen alusina käytetyt oljet ja purut homehtuivat herkästi. Katto roikkui matalalla. Sikalassa oli krooninen päivänvalon puute. Jokin verran siedettäväksi sen tekivät lämpöä hohkaavat porsaslamput, jotka paloivat pikkuporsaiden karsinoiden yllä.
     KAIKKI MUUTTUU, EI ENTISELLEEN MIKÄÄN JÄÄ (ei edes Alman entinen työpaikka, Hämeenlinnan Kaupungin sikala).







  20.10.2016  Hämeenlinnan Kaupungin tilan Rääpiälän, entinen navetta/sikala-rakennus on nykyisin yksityisen omistuksessa. Uskalsin silti napata kuvan. Pyöreä torni, josta on tehty sauna oli meidän aikanamme AIV-torni.

  20.10.2016  Vanha viljamakasiini kuuluu entisen navetta/sikala-rakennuksen kanssa samaan kiinteistöön. Se on ihan entisensä.



24.10.2016   Tänään on kalaa tiedossa.  Suuri lahna savustetaan.

Harvinaisempi toutain  (alla) valmistuu uunikalaksi.



  Illalla menemme vävyn 40-vuotis ja tyttärenpojan 14-vuotis syntymäpäiville. Hyvällä onnella tapaamme samalla vanhimman lapsenlapsemme, joka täytti juuri 27 vuotta. 

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

VÄLÄHDYKSIÄ

 AAMULLA  

On uskomattoman vaikeaa saada kolme vapaana juoksevaa koiraa samaan kuvaan.



 Yksinkertaista, mutta minun mielestä kaunista.





 PÄIVÄLLÄ

 Harakat nauttivat koirien härnäämisestä


ILTAPÄIVÄLLÄ
Veljesten Eeron ja Erkin kalansaalis


RUUTANA saa pitää henkikultansa




Koirilla riittää katseltavaa, kun vahtivat ruutanan uimista