Translate

Tunnisteet

torstai 29. syyskuuta 2016

KENET HALUAISIN TAVATA

  Nuorena halasin tavata julkisuuden henkilöitä.  Kun tätini sitten otti minut Helsinkiin koulutettavaksi ja kotiinsa asumaan, tapasinkin monia. Se oli nuorelle, maalla kasvaneelle likalle ihmeellistä aikaa. Moni silloin tapaamani henkilö teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.
  Myöhemmin aikuisuus ja arjen harmaus saivat minut pakenemaan kirjojen pariin.  Silloin halusin tavata milloin ketäkin kirjailijaa. Itse asiassa tuo haave nostaa päätään toisinaan vielä nytkin. Toissa syksynä lapseni järjestivät minulle yllätyksen ja kustansivat minulle neljä ikimuistoista päivää Kirjamessuille. Pakettiin kuuluivat ateriat ja  yöpymiset läheisessä hotellissa. Noina päivinä näin livenä monia ihailemiani kirjailijoita.
  Tämän ikäisenä tahtoisin tavata useammin ystäviäni ja kotoa pois muuttaneita lapsiamme. Molempien tapaamisen jälkeen on pitkän aikaa haltioitunut, mutta myös haikea olo. Onneksi ei ystävyys, eikä vanhemmuus ole pakkopullaa. Molemmat kestävät myös hiljaisia kausia. Kun kohdataan, jatketaan luontevasti siitä, mihin viimeksi jäätiin. 
  Nykypäivään kuuluu myös erityinen ystävyyden muoto. Kutsun sitä some-ystävyydeksi. Minulla on Ystäviä isolla Yyllä, joita en ole  koskaan tavannut. Silti heidän viestejään odottaa ja niitä lukiessa tulee hyvä, lämmin olo. 
  Tämän päivän mieltäni on lämmittänyt Mariannen aamuinen  viesti.
Lähetä kommentti