TERVETULOA BLOGIINI

Kiva, kun kävit. Kommentit ilahduttavat minua aina. Kiitos, kun kommentoit.

Translate

AIHEITA:

lauantai 30. huhtikuuta 2016

VÄLIMEREN RISTEILY 13

  Takaisin Barcelonaan

Risteilyviikko on takanapäin. Risteily on helppo tapa nähdä monta suosittua matkailukohdetta saman matkan aikana. Tylsät ja usein epämukavat siirtymiset paikasta toiseen tapahtuvat pääosin yöaikaan matkustajien nukkuessa. Voisiko matkaaminen enää olla helpompaa.
 Pullmantours on järjestänyt laivaan nousun ja satamaan saapumisen tehokkaasti. Ei synny pitkiä jonoja, vaikka laivassa on yli 3000 matkustajaa, joista valtaosa jää Barcelonaan. Matkalaukut on haettu yöllä hytin oven takaa ja ne saa terminaalista kuljetushihnalta. Kunkin kannen matkustajille on järjestetty omat hihnansa. 
 Sovereign-laivalla oli monta ravintola vaihtoehtoa ja niissä kaksi kattausta, joista valita. Kävimme päivällisillä aluksi uskollisesti a la carte ravintolassa. Siellä oli iltaisin pukeutuminen hieman muodollisempaa kuin laivan muissa ravintoloissa. Parin pitkän retkipäivän jälkeen söimme päivällisen buffetissa. Ei tarvinnut väsyneenä tällätä itseään. Ruokavaihtoehtojakin oli enemmän kuin a la cartessa. Kaiken kaikkiaan olimme ruokaan ja risteilyn muihin järjestelyihin tyytyväisiä.
  Sovegrein-laiva ei ole Välimeren hienoin risteilijä, mutta sieltä löytyy kaikki ja vähän enemmänkin kuin osasimme kaivata. On kauneushoitolaa, kampaamoa ja spa-osastoa uskomattoman monipuolisine hoitoineen. Hampaatkin olisi voinut valkaisuttaa laserilla. Löytyy uima- ja porealtaat. Voi pelata tennistä tai harrastaa seinäkiipeilyä. Kuntosali on monipuolisesti varustettu. Löytyy ohjattua joogaa ja spinningiä. Pelureille on kasino. Iltaohjelmaa ja elokuvia, sekä elävää musiikkia on joka illalle. Hyttimme oli pieni, mutta sänky yllättävän hyvä. Hyttipalvelijamme Ketut piti paikat siisteinä. Joinain päivinä hän oli vääntänyt sängyllemme pyyheliinoista joutsenia. Ilahduimme huomionosoituksista. Muutenkin laivan yli 800-päinen miehistö ja henkilökunta huolehti hyvin tarpeitamme. Olemme tyytyväisiä hinta - laatusuhteeseen. 
 Ainoa miinus on, ettei laivan ottoautomaateista saanut kuin USAn dollareita.

perjantai 29. huhtikuuta 2016

VäLIMEREN RISTEILY 12

Sota-alusten lisäksi TOULONIN satamassa on valtavasti purjeveneitä
Puolilta päiviltä tarkenimme lukea t-paitasilla laivan uima-allaskannella

VÄLIMEREN RISTEILY 11


Kooste Roomasta ja Pisasta

VÄLIMEREN RISTYEILY 10

Firenzessä me ja pari muuta
Tässä "Paratiisin portti" Firenzessä
Firenzen ikivanha Ponte Vecchion silta. Muinoin sillä on sijainnut kultasepänliikkeitä
Matkalla Firenzestä laivalle poikkesimme ihmettelemässä Pisan tornia
Gallileon kadetraalin sisäänkäynti

torstai 28. huhtikuuta 2016

VÄLIMEREN RISTEILY 9

  Aamulla hyppäämme junaan laivan rantauduttua Civitavecciaan ja matkaamme Roomaan. Päivä on lyhyt sen ihmeiden tutkimiseen, kun vielä pitää nähdä Vatikaanin Pietarin kirkko Basilika ja Sikstuksen kappeli. Niihin jonottaminen kannattaa.
Colosseum 
Vatikaanin Pietarin kirkko
Michelangelon teoksia Sikstuksen kappelissa Vatikaanissa
Jatkuu ....

VÄLIMEREN RISTEILY 8

Hei,  
tässä kooste risteilymme ensimmäisestä osasta.

tiistai 26. huhtikuuta 2016

VÄLIMEREN RISTEILY 5

26.4. tiistai
  Aamulla Sovereign rantautui Napoliin, joka on alunperin kreikkalaisten perustama rannikkokaupunki. Myöhemmin roomalaiset jättivät Napoliin omia vaikutteitaan. Lyhyesti Napolia voisi luonnehtia kulttuuririkkaaksi kaupungiksi.
  Ensimmäinen kosketukseni Napoliin oli jo 1950-luvun lopulla, kun seikkailimme lapsuuden perheeni kanssa sen kapeilla kujilla. Parhaiten mieleeni ovat jääneet kasvatusisäni ympärillä häärineet kellokauppiaat ja äitiä piirittäneet katupojat. Seuraavan kerran olimme Napolissa 1960-luvun alkupuolella, kun Italian viranomaiset eivät päästäneet Flaminia-laivaa jatkamaan matkaansa Genoveen, jonne meillä oli liput. Muistan tuskallisen rautatieaseman etsinnän paahtavassa helteessä. Aiheesta laajemmin kirjassani POSITIO 16093

maanantai 25. huhtikuuta 2016

VÄLIMEREN RISTEILY 4

25.4. maanantai
   Nousemme maihin Olbian satamassa Sardiniassa, joka on Italian toiseksi suurin saari. Olbia tarkoittaa "iloista kaupunkia". Se on tuhottu ja jälleenrakennettu useita eri kertoja olemassaolonsa aikana.
  Teimme retken arkeologiselle kaivausalueelle, jossa tutustuimme pronssikautisiin muuraamattomiin kivirakenneilmiin. Näimme myös myyttisen  "jättiläisen haudan".
  Juomme kahvit idyllisessä pikkukylässä. Takaisin laivalle ajamme Smagardirannikkoa myötäilevää  reittiä, jonka luxushotelleissa mm. prinsessa Diana on viettänyt lomiaan.
Monen sardinialaisen tarun kohde "jättiläisen hauta"

lauantai 23. huhtikuuta 2016

VÄLIMEREN RISTEILY 2


 Kerron kirrjassani POSITIO 16093 mm. lapsuudenperheeni matkasta siirtolaisiksi Australiaan ja takaisin. 

MATKAILIJAN OMATUNTO KOLKUTTELEE


Haaveilen jatkuvasti matkustamisesta. Olen tehnyt niin 13-vuotiaasta, kun seilasimme Flaminia-laivalla Australiasta kohti Eurooppaa. Silloin huomasin olevani sielultani kulkuri. Etsin jatkuvasti uusia elämyksiä, outoja luonnonkauniita paikkoja, väkijoukkoja ja eksotiikkaa. Matkustaminen merkitsee minulle myös arjen rutiineista vapautumista.  
  Viimeaikoina olen alkanut kertoa matkoistasi, vaikka poden - jostain kumman syystä - niistä myös huonoa omaatuntoa. Kaitpa matkoista kertominen on minulle jonkinlaista oman indentiteetin vahvistamista.
  Mahdollisuus matkustamiseen on  etuoikeus, joka jakautuu epätasaisesti. Monilla olisi rajattomasti rahaa, muttei aikaa matkustaa. Useiden kohdalla on päinvastoin. Aikaa on loputtomiin, mutta liikkumismahdollisuuksia  ei ole.  Matkailubusineksella on myös synkät puolensa, esim. seksiturismin jyrkkä kasvu ja ilmastonmuutos.
  Matkustajana olen kaikkiruokainen. Viihdyn yhtä hyvin reppureissaajana kuin matkaajille helpoilla seuramatkoilla. Matkan hinta on tärkeimpiä valintakriteereitäni

perjantai 22. huhtikuuta 2016

VÄLIMEREN RISTEILY 1

  22.4.2016 Lento halpalentoyhtyeen koneella Barcelonaan sujui mallikkaasti. Koneesta poistuessamme joku kiireinen nuori suomalaismies valitti suureen ääneen eläkeläistulpista, jotka tukkivat kaikki paikat. Siihen valitukseen joutuu varmaan tottumaan. Onhan meitä yli 65-vuotiaita suomalaisia jo n. viidennes kansasta.
 Olimme varanneet kuljetuksen hotellille. Sitä sitten saikin odotella. Törmäsimme kentällä kahteen suomalaiseen naiseen, joilla oli sama määränpää kuin meillä. Päivi ja Sirpa olivat päivän iloinen yllätys. Kun kyyti vihdoin tuli, se noukki matkustajia myös muista kentän terminaaleista, joten matkanteko venyi. Kuljettaja ei osannut suunnistaa ilman navigaattoria. Loppujen lopuksi hän heitti meidät kyydistä väärän Acta-hotellin kulmille. Raahauduttuamme kävellen hotelliin saimme kuulla olevamme väärässä paikassa. Tässä vaiheessa matkanjärjestäjän pisteet ropisivat lähelle pohjalukemia. 
  No onnelsi oikea Acta löytyi kävelymatkan päästä ystävällisten kadunmiesten ohjeilla. Saatuamme huoneet olikin jo kiire syömään, suihkuun ja unten maille. 1,7 miljoonan asukkaan Barcelonaan tutustuminen sai jäädä toiseen kertaan.Vaikka väsytti, uni antoi odottaa tuloaan. Nukkumisesta ei kertakaikkiaan tullut mitään kaduilta kuuluvan lystinpidon vuoksi. Joku Feria barcelonalaisilla nytkin oli meneillään. Niitähän Espanjassa riittää. Sängyt kyllä olivat mukavat, vaikka minun makuuni hieman liian pehmeät. Hotellin aamupala oli monipuolinen ja sitä oli riittävästi. Syötyämme camarero ojensi naisille Ruusun ja Kirjan päivän kunniaksi ruusut. Ilahduin. Tämä vaatimaton kahden tähden Acta40-hotelli on erittäin siisti. Täälä risreilymme alkoi ja tänne palaamme yhdeksi yöksi risteilyn päätyttyä.

torstai 14. huhtikuuta 2016

MIKSI VITKASTELEN


 Aloitin syksyllä espanjankielen opinnot. Tunnit ovat keskiviikkoisin. Saamme kotiläksyjäkin. Tunneilla nuokun nuutuneena ja toivon, ettei opettaja kiinnittäisi minuun  mitään huomiota. Tämä siksi, että olen huonosti valmistautunut. Omituista, etteivät läksyt innosta, vaikka innostuminen olisi tärkeää saavuttaakseni päämääräni, auttavan kielitaidon. Olen kuin ala- tai yläkoululaiset. Keksin vaikka mitä, välttääkseni läksyihin paneutumisen. Luen romaania, vilkaisen Facebookia, neulon sukkaa, järjestän komeroa tai siivoan muuten vain. 
  Tänään päätin katsoa, osaanko korjata komeron pohjalla pitkään käyttämättöminä lojuneen vanhan saumurini. Kun perheeseemme kuului ainoastaan viisi tytärtä, ompelin itse heille lähes kaikki vaatteet. Osin köyhyyttämme, osin siksi, että tytöt halusivat usein pukeutua samanlaisiin vaatteisiin. Orimattilassa oli Kaitilan ja Virkkeen tehtaanmyymälät, joista sai kilokankaita edullisesti. Saumuri surisi harva se päivä.
  Saan saumurin toimintakuntoon. Käyn Bangladeshista ostamieni kankaiden kimppuun innolla, samalla ihmetellen, miksi aivoni sanovat EI kieliopinnoille. Tarkastelen ostoksiani ja huomaan kankaissa lukuisia virheitä. Painetut kuviot ovat vinksin vonksin. Lankasuora onkin lankavino ja/tai kihara. Kankaat ovat ohuita ja hauraita kuin sideharso. No eiväthän ne paljoa maksaneet. Jotteivat vaatteet kutistuisi pesussa, päätän pestä rätit ensin. Nyt ei motivaatiossani - eikä asenteessani ole moittimista. Keksin nopeasti ratkaisut kankaiden vikojen tuomiin haasteisiin. Joudun leikkaamaan niin, että hukkapaloja jää paljon. Hällä väliä.  
  Nyt katselen rinta rottingilla aikaansaannoksiani. Kesäksi on uutta päällepantavaa. Vaatteista puheenollen, olen löytänyt bambuviskoosista valmistetut alusvaatteet. Ne ovat kuumalla viileät ja kylmällä lämpimät. Lisäksi ne imevät kosteutta pitäen ihon kuivana. Enpä olisi viime vuosituhannella uskonut, että saan vielä vanhoilla päivilläni bambuun pieraista.
  Läksyt jääköön huomiseen!

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

PIKKUMÖKIN LAAJENNUS


Rakensimme ensimmäistä omaa tupaa vuosina 1975 - 1976. Kotia piti laajentaa moneen otteeseen, kun perhe kasvoi. Vuosina 1970 - 1979 saimme viisi tytärtä. 1980-luvulla saimme viisi poikaa. Seuraavina vuosikymmeninä lapsia tuli lisää. Toki  vanhemmat muuttivat omiin talouksiinsa. Talomme  paisui näinä vuosina 120 neliöisestä monta kertaa suuremmaksi. 



Vuonna 2005 muutimme samaan pihapiiriin pienempään taloon. Iso talo jäi Perhekodin käyttöön. Seuraavaksi muutamme pieneen, alunperin loma-asunnoksi rakennettuun, edelleen samassa pihassa olevaan mökkiin. Edellinen kotimme jää pojan perheen kodiksi. Haluamme varautua edessämme häämöttävään vanhuuteen. Asunnon tulee olla sellainen, että esteetön liikkuminen esim. rollaattorin kanssa onnistuu. Muutto asutuskeskuksen ei houkuta. Tuttu kylä tarjoaa yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta. Oma  piha ja tupa, oma lupa. Olemme haltioituneet luonnosta ja puutarhasta. Ne pitävät meidät kiireisinä keväästä syksyyn. Silloin asunnon ahtaus ei haittaa lainkaan.
Pikku mökki on palvelut hyvin vapaa-ajan asuntona. Pian olemme molemmat eläkeläisiä. Pelkäämme tilojen käyvän talvisin ahtaiksi, sillä kaipaamme aika ajoin kumpikin omaa rauhaa. Siksipä jälleen kerran haaveillemme laajennuksesta. Tosin vain yhden lisähuoneen rakentamisesta. Mies ei tyydy pelkästään haaveilemaan. Talvella hän oli metsässä puita kaatamassa. Tänään nuo puut muuttuivat laudoiksi ja muuksi puutavaraksi sahurin käsittelyssä. Nyt vain hakemaan laajennuslupaa mökille.