MIAMI 2.

   30.1. Teemme muutaman kilometrin  lenkin rantatiellä ja valumme hotellin  lämmitetylle (!!!) altaalle, sillä tästä tulikin lämmin ja aurinkoinen päivä, toisin kuin ennustettiin.

Jumppaa rannalla

31.1.  Viimeksi olin Yhdysvalloissa 1989 sijaishuollon maailman konferenssissa. Silloinen matka suuntautui Michiganiin, tämä Miamiin. Pari asiaa ei ole muuttunut näinä vuosikymmeninä. Ruuat ovat edelleen yhtä rasvaisia (vai söimmekö väärissä paikoissa?) Myös ökyrikkaat ja kodittomat ovat näkyneet katukuvassa kumpaisenakin kertana. Tällä reissulla useat kodittomat ovat huikanneet meille aamulenkeillämme: "Good morning ladies!" Aluksi teki pahaa nähdä niin monia kodittomia. Mutta, miten sääliä onnellisen oloisia ihmisiä.

Kodin koko irtaimisto pyörän päällä. Sänkynä katu

    Tämä on todellinen vastakohtien maa. Autot ovat suuria ja komeita bensasyöppöjä, kahvi ja vesi maksaa 18 dollaria ja joillakin ei ole edes kattoa pään päällä.

Jatkuu ....

MIAMI 1.

  28.1. Tänään on satanut koko päivän. Niinpä hyppäämme paikallisbussiin ja köröttlemme kohti Miamin Aventura Mallia, valtavan isoa ja hienoa ostoskeskusta. Vaeltelemme siellä monta tuntia, mutta emme löydä juurikaan mitään ostettavaa. Merike sentään keksii jotain piakkoin syntyville lapsenlapsilleen. Hinnat ovat suomalaisillekin korkeat. Tapaamme ostoskeskuksessa suomalaisen pariskunnan. Ensimmäiset suomalaiset koko matkamme aikana. Syömme lounaan ylikansoitetussa ravintolakompleksissa, jossa on toistakymmentä ravintolaa ja kaikkialla pitkät jonot. Merike ottaa pizzan palan, joka tihkuu rasvaa. Onnekseni valitsin kanasalaatin. Palaamme hotellille. Hotellimme lähellä on useita isoja kauppoja, joissa hinnat ovat kohtuullisempia kuin Mallilla. Joten shoppailukierros jatkuu kotikulmilla. Välillä kahlaamme nilkkoja myöten kaduille nousseessa sadevedessä. Kun maltamme palata hotellille täällä on menossa ilmaiset viininmaistajaiset ja aula tupaten täynnä äänekästä porukkaa. Yksi toivomus meillä on huomiselle. Paistaisipa aurinko.

  29.1.  Kello 8.00 Nielen pettymystä. Olen saanut juuri tietää, ettei kauan haaveilemani tapaaminen Robert-serkun ja hänen vaimonsa kanssa toteudukaan. Olen pettynyt, vaikka olen jo jonkin aikaa aavistellut, että näin kävisi. Tämä on ollut mahtava matka ja sukulaisen tapaaminen olisi ollut piste iin päällä. Mutta kaikkea ei voi saada. Sää kirkastuu. Se toive toteutuu. 

  Olemme Meriken kanssa raahanneet Robertin ja vaimonsa lahjoja läpi kahden maanosan. Hotellimme siivoojat saavat ne.

  29.1.   Kello 17.30  Luulimme lämpimän sään jatkuvan. Huomamme erehtyneemme. Lämmintä on vai 15 astetta. Vähitellen lämpö kohoaa 17 asteeseen. Olemme shortseissa ja t-paidoissa. Suorastaan palelemme, vaikka kävelemme ripeästi. Tänään tutkimme hotellimme uima-allas ja ranta alueen. Kävelemme Miami Beachin rantakatua aina sen eteläisimpään pisteeseen saakka. Kohtaamme hölkkääjiä, pyöräilijöitä ja perheitä lapsineen. Näemme myös monia kodittomia. Selvästi mielenterveysongelmaisia tai päihteiden vaikutuksen alaisia ihmisiä tulee vastaan tämän tästä. Joku tappelee näkymätöntä vihollista vastaan, toinen huutaa hävyttömyyksiä ohikulkijoille, kolmas nukkuu keskellä kulkuväylää, neljäs pissii kintuillensa. Moni kerjää ohikulkijoilta. Asumme Meriken kanssa kumpikin maaseudulla, emmekä ole tottuneet näkemään näin paljon inhimillistä kärsimystä saman päivän aikana.

  Paluumatkalla on pakko mennä lämmittelemään kauppoihin. 

Hotelliltamme

Hotelliltamme

Kuinka rikki sai hän kookospähkinän

PANAMA 10. - MIAMIIN

HYVÄSTI PANAMA

Vincent esittelee meille Donald Trumpin omistaman huikean korkean hotellin

 27.1.  Kello 12.00   Vincetin kanssa oli sovittu, että hän tulisi tänään hakemaan meidät lentokentälle kello 10.30.  Eilen tämä hyväkäs ilmoittikin tulevansa jo kello 9.00. Olimme jotenkin saarimatkasta pökerryksissä, emmekä huomanneet eilen asiaa. Tänään kyllä päpätimme hänelle huolella asiasta. Muuten ei olisi niin väliä, mutta lentokone Miamiin lähtee vasta kello 14.00 eli olisi tullut pitkä notkuminen Panaman kansainvälisellä lentokentällä. Katuvainen mies juoksi etsimässä meille vettä ja olisi vienyt meidät museoon kuluttamaan aikaa. Lepyimme ja lupasimme pärjäillä lentokentällä. Vincent sanoi, ettei se tule kuuloonkaan. Hän ajelutti meitä hieman ympäri kaupunkia esitellen hienostokortteerit ym. Lopulta hän vei meidät tapaamaan perhettään ja esitteli meille perheen puutarhan.

  Nyt odotamme lentoa Miamiin. Juuri äsken kaikki siihen koneeseen jonottavat kutsuttiin ylimääräiseen turvatarkastukseen.

Vincent ja hänen perheensä

27.1.  Kello 20.00. Olemme hotellilla Miamissa. Maahantulomuodollisuudet olivat aika metkat. Ensin oli Estan tarkastus automaatilla, jolla otettiin sormenjäljet ja valokuva, sitten jonotettiin passin- ja maahantulolomakkeen tarkastukseen Esta-automaatilta saadun lipukkeen kanssa. Sillä tiskillä esitettiin paljon kysymyksiä. Ja otettiin taas sormenjäljet ja valokuva.

  Kun pääsimme terminaalista ulos laukkuinemme, helle löi vasten kasvoja. Kun istuimme taksissa matkalla hotellille satoi. Hotellihuoneemme osoittautui aika pieneksi. Mutta sängyt ovat suuret ja mukavat.

Hotellin ravintolan lammaspiiraat, tulisella soosilla ja pullo vettä veroineen ja tippeineen 44 dollaria, huh huh

Jatkuu .........

PANAMA 9.

Playa Chicon kujat on lakaistu, mutta takapihat kuin kaatopaikat

Playa Chicon koulu, jossa 8 luokkaa

Panaman Hallituksen koululaisille rakennuttama silta 

Playa Chicon lentokenttä, vasemmalla terminaali

Terminaali

IHMISTEN ILMOILLE

  Lentokapteeni tarkistaa myös matkustajaluettelon. Nyt jouduimme ilmoittamaan myös painomme. Tavaroiden ja länsimaalaisten matkustajien paino ylittää koneen turvallisen kantavuuden, niinpä intiaani matkustajilta evätään koneeseen pääsy. Meitä on vain kahdeksan matkustajaa, kun kone lähtee kohti Panama Cityä. Lennämme toiselta puolen Panamaa, silti pientä porukkamme vastassa on tullimies huumekoiran kanssa. Syy on, että lennämme tänne Columbian rajan tuntumasta.

Jatku.......

PANAMA 8.

Playa Chiko hautausmaalta katsottuna

Lapsen hauta. Kunat laittavat kaikki vainajan tavarat mukaan viimeiselle matkalle

Hautojen kattaminen on tarpeen sadekauden vuoksi, ettei savikumpu huuhtoudu pois. Varakkaat tekevät "kummun" tiilistä

Hautausmaalta on mukava palata omalle pienelle ja tuuliselle kotisaarelle

Jatkuu.......

PANAMA 7.

Jatkuu.....

PANAMA 6.

Jatkuu.....  

PANAMA 5.