Translate

AIHEITA:

TERVETULOA BLOGIINI

Kiva, kun kävit. Kommentit ilahduttavat minua aina. Kiitos, kun kommentoit.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

RAKENNA JA REMPPAA


15. heinä, 2015
  Kesä on hurahtanut nopeasti. Heräämmäe varhain. Viemme koirat joka-aamuiselle juoksulenkille. Viikon verran näiltä lenkeillä on löytynyt kotiintuomisiksi metsämansikoita, mustikoita ja kanttarelleja. Maistuvaa lähi- ja superruokaa parhaimmillaan. Kun palaamme, kello ei ole vielä yhdeksääkään, mutta aurinko, jos se on näkyvissä, on jo korkealla. Se kuuluu tähän vuodenaikaan.
   Kesäämme on  kuulunut lasten-, kissojen-, koirien- ja kanienhoitokeikkojen ohella tiiviisti mökin laajentamista. Niin tiiviisti, että olemme ennättäneet merelle vain kerran. Päivä merellä on tervetullutta vaihtelua arkirutiineihin.  Vaihtelua tuovat myös hauet ja ahvenet ruokapöytään. 
7. kesä, 2015
  Joku viisas on sanonut, että seksissä kaikki se on sallittua, mikä otetaan vapaaehtoisesti vastaan. Eilen sain Facebook seinälleni seksistisen kuvan, jollaista en tiennyt varoa tai halunnut vastaanottaa. Olen  ollut varuillani kyseisessä yhteisössä vaanivien huijareiden suhteen. Eilinen kuva tuli tilaamatta ja odottamatta, kuten aikoinaan faksi Anneli Jäättemäelle.
   Olin kirjoittamssa e-mailia ystävälleni, kun koneen oikeaan yläkulmaan ilmestyi teksti, että seinälleni on lisätty kuva. Uteliaana tyyppinä jätin meilin kirjoittamisen kesken ja menin katsomaan. Järkytyin. Siellä oli halventava kuva naisesta  haarat levällään, sekä teksti, että sen lähettäjä on ollut minun ja 14 muun naisen kanssa. Poistin kuvan ja ilmoitin Facebookin ylläpidolle asiasta.
   Samassa soi puhelin. Ystävättäreni soitti lähes itkien. Hän kertoi saaneensa muuten identtisen viestin, paitsi siinä lähettäjä ilmoitti olleensa ystävättereni, minun ja 13 muun kanssa. Loukkaavaa, iljettävää ja nöryyttävää. Hävettää, mutta säilyn sentään hengissä. Neuvoin ystävätärkin ilmoittamaan asiasta Facebookin ylläpidolle. Minulla on Fb-kavereinani lastenlapsia ja muitakin nuoria henkilöitä. Tuntuu pahalta ajatella, että elämme tälläisessä maailmassa, jossa töryltä ei välty kukaan.

  Tänään tunnen itseni tärkeäksi. Sain FB:n ylläpidolta kiitoksen eilisestä toiminnastani. Lisäksi olen niin rakentajaa, että.
   Erkki luottaa minuun niin paljon, että saan roikkua vesiletkun ja mitan toisessa päässä, kun hän ottaa korkoja ja ristimittoja. Älkää kysykö minulta, mitä ne ovat. Tiedän vain niiden liittyvän jotenkin rakentamisen aloittamiseen. Seisoessani letku tai mitta käsissäni kuulen Erkin puhuvan, että nykyisin nämä tehdään laserilla. OK. Maailma kehittyy koko ajan. Mitenköhän egyptiläiset tekivät, kun rakensivat pyramiideja? Tuskin heillä oli muovista vesiletkua tai metallimittaa, saati laseria apunaan.
   Mökin takapihalle ilmestyneen ammottavan montun pohjalle Erkki laittaa kehikon muotoon muovi/rautahäkkyröitä, joissa lukee perustus TASSU. Kun rakensimme ensimmäistä omaa kotiamme, valumuotit tehtiin itse. Valun jälkeen minun tehtäväni oli purkaa ne ja irroittaa naulat laudoista. Puutavara oli arvossaan. Samat laudat käytettiin  myöhemmin aluskatteen ruoteina. Homma oli mielekästä, vaikka kädet menivät karheiksi, kun en osannut käyttää hanskoja. Meillä oli silloin kaksi juoksevaa lasta ja vauva. Isommat huomauttelivat rumista käsistäni, koska heidän mielestään "työkädet" kuuluivat vain miehille. EPISTÄ, kun iskän karheat kädet olivat "Ihaanaat!"

maanantai 8. kesäkuuta 2015

MUMMONMÖKIN LAAJENNUS


8. kesä, 2015
  Pumppuauto ajaa pihaan. Kuljettaja käyttää kaukosäädintä, jolla ohjaa rännin sopivan pitkäksi. Kura alkaa valua kohti oikeaa osoitetta. Näin helppoa valaminen on nykyään.

   1970-luvulla, kun rakensimme ensimmäistä kotiamme, kaikki kesti paljon kauemmin. Jo päiviä ennen valutalkoita hankittiin syötävät ja kaljat talkoomiehille. Valupäivänä tulevan rakennuksen pohjan liepeillä hääri monta miestä. Yksi mätti soraa betonimyllyn kitaan. Säästösyistä seokseen laitettiin kiviäkin.  Toinen heitti joukkoon sementtiä. Kolmas vettä. Kärräreitäkin oli useampia. Betonia liipattiin ja muistaakseni kasteltiinkin. Lapsia kiellettiin menemästä valulle. Silti kolmen vanha tyttäremme ja Taku-kissa ikuistivat pienet jalan- ja tassunjäljet betoniin.
   Jälkinäytös esitettiin seuraavana sunnuntaina, kun kuusivuotiaamme tuli itkien pyhäkoulusta. Siellä oli rukoiltu Jumalaa, että meidän isä lopettaisi juomisen. Pyhäkouluopettaja oli sattunut kyläkauppaan samaan aikaan, kun Erkki oli ostanut talkookaljoja.  Pienen kylän yhteisöllisyyttä parhaimmillaan. 

tiistai 7. huhtikuuta 2015

KAPPADOKIA 6.

6.4. SEITSEMÄS PÄIVÄ

  Vierailemme jalokiviliikkeessä. Kiertelimme Antalayan vanhankaupungin kaduilla. Nautimme maukkaan lounaan viihtyisässä joenrantaravintolassa. Matka jatkuu nahkaliikkeeseen, jossa meille on järjestetty muotinäytös. Sen jälkeen myyjät melkein hyökkäävät kimppuumme. Suomalaisesta se on hieman ahdistavaa. Majoitumme RAMADA RESORT LARAN SVIITTIIN. Koska majoitus kuuluu edulliseen matkapakettiimme olemme lentää pepullemme. Jos itse tilaisimme tämän sviittiin, yksi yö maksaisi koko matkamme hinnan. Kerrassaan positiivinen yllätys.


7.4. KOTIA KOHTI

  Meidän matkamme KAPPADOKIAAN (kauniiden hevosten maahan) on ollut kaikin tavoin onnistunut. Kanssamatkustajat ovat mukavia, nähtävyydet huikeita, kuski taitava, opas asiantunteva, hotellit keskitasoa tai hyviä, ruoka maittavaa ja sää on suosinut. Mitä muuta sitä reissaaja voi toivoa? Silti on - laulun sanoin; "ihmeen hyvä kotiin tulla taas". Kiitos kaikille kanssamatkustajille mukavasta matkaseurasta.


maanantai 6. huhtikuuta 2015

KAPPADOKIA 5.

 Mawlanan luostarimuseo
 Oppaamme Levent
 Hiukset peitettynä asianmukaisesti
 Saavumme Cavussiin
Cavussissa nähdyt rattaat
Cavussin luolat, joihin tulee mm. hotelleja
Keijukaisten ja haltoiden asuinse
Päiväkahvilla Cavussissa

lauantai 4. huhtikuuta 2015

KAPPADOKIA 3.

Kun saavumme MUSTAFA-hotellille, ikkunasta näkyy täysi kuu. Kuvassa naapurihotelli. Yövymme tasokkaassa MUSTAFASSA kolme yötä.
Matonsolmija työssään
Valmis matto



Lihapata kypsymässä liekkien keskellä
Ruukku rikotaan, kun ruoka on kypsää
Lihapata on hyvää. Onneksi salaattipöydässä oli paljon vihanneksia
Dervissit ottavat tanssiessaan oikealla kädellään vastaan Jumalan siunauksen. Vasen välittää sen eteenpäin
Napatanssia

perjantai 3. huhtikuuta 2015

torstai 2. huhtikuuta 2015

KAPPADOKIA 1

NÄKÖPIIRISSÄ KIEHTOVA MATKA 27.3.

 Vaikka on vielä kylmää, silti talvi tuntuu  väistyvän. Kuitenkin kaukokaipuu kaihertaa mieltäni. Olen sielultani kulkuri.  Lapsuusajan jatkuva muuttaminen, vaiko elämäni alkupuolen vaikeudet muovasivat minusta vaeltajan?   Tunnen epämääräistä haikeutta ja tulen levottomaksi, kun tuttua ja turvallista kotielämää on takana muutama kuukausi. Saattaahan jatkuva matkalle hinkuminen olla pelkkää pakoa omasta itsestänikin. Mene ja tiedä.
  Olemme varanneet matkan Pääsiäisviikoksi. Olen pari päivää penkonut nettiä etsien tietoa Kappadokiasta. Keskustelupalstoilla jotkut ovat olleet kokemastaan haltoissaan. Joidenkin mielestä Kappadokian matka on ollut heidän elämänsä paskin reissu. Niin tai näin, olen jo pakannut vanhat, monta maata nähneet reissuvaatteeni ja mukavat kengät. 

31.3. ENSIMMÄINEN PÄIVÄ

   Matkatoimiston mukaan lennot Antalayaan ovat tunnetun yhtiön koneilla. Todellisuudessa tunnettu  lentoyhtiö  on  meille ja  matkakumppaneille täysin tuntematon yhtiö, FREEBIRD. Pääsemme kuitenkin turvallisesti perille, vaikka matkustusmukavuus on tyypillistä tilauslentoluokkaa. Onhan koneeseen ahdettu maksimimäärä matkustajia.
  Perillä siirtyminen busseihin käy jouhevasti. Ajamme n. tunnin ja majoitumme siistiin hotelliin. Oppaamme Levent antaa ensitietoja matkamme kulusta.
  Päivällinen on monipuolinen. Noutopöydästä voi valita mieleistään.
  Hauska yhteensattuma on, että jaamme pöydän tanskalaisen Rasmussenin pariskunnan kanssa. Kaikki tanskalaiset, jotka tunnemme ja heitä on useta, ovat sukunimeltään Rasmussen. Pariskunta on jo palaamassa Kappadokiasta ja ylistävät kilpaa seutua. Tämä on heidän toinen matkansa sinne, joten uskomme seudun tehneen heihin vaikutuksen.
  Hyvillä mielin asetumme yöpuulle.
Ensimmäinen ilta perillä

1.4. TOINEN PÄIVÄ





2.4. kolmas päivä  

 Nautin joka hetkestä, vaikka selkäni ei tainnut tykätä kuumakivihoidosta. Istuessa se ei varsinaisesti vaivaa, mutta liikkeelle lähteminen ja kävely on tuskallista. Toivon selviäväni reissusta ilman lääkärikäyntiä. Itsehoitona kylmägeeli ja Panadol.
  Mawlanan luostari-museolta jatkamme kohti Nevsehiriä. Matkalla vierailemme yhdessä Turkin 110:tä suuresta maanalaisesta kaupungista. Mm. Heetsien, roomalaisten ja bysanttien tiedetään asuneen näissä kaupungeissa. Vierailemassamme kaupungissa on kahdeksan maanalaista kerrosta. Kaupungin sisäänkäynnin molemmin puolin marjonettejaan myyvät naiset kailottavat kilpaa: "One euro!  One euro!" aluksi säikähdän naisten huutokuoroa.
"Osta marionetti! Yksi euro!"

tiistai 6. tammikuuta 2015

BANGLADESH 10.

Aamulla ajamme Cox's Bazarista Chittagongiin. Sieltä lennämme Dhakaan. Cox's Bazarissakin on lentokenttä, mutta paikallinen matkatoimiston edustaja  oli "unohtanut" varata liput. Aivan kuten oli "unohtanut" varata Erkille ja minulle hotellihuoneenkin Cox's Bazarista. Ehkäpä olikin tarkoitus tunkea Pekka ja Esko samaan huoneeseen, vaikka molemmat olivat maksaneet ekstraa yhden hengen huoneesta.
Harmitusta hieman lieventää siisti hotellihuone Dhakassa. Matkan ehdottomasti ikävin puoli on ollut likaiset hotellihuoneet, likaisine vuodevaatteineen ja kylmine suihkuineen. Maksoimmehan matkastamme sen verran, että meistä puhtaat lattiat ja lakanat kuuluvat asiaan. Jos olisin ollut fiksu, olisin varannut matkaan omat lakanat tai makuupussin. Itsepähän kärsin.
Ruokakin on ollut melko yksipuolista. En osaa sanoa onko vika palveluiden tilaajan vaiko niiden tuottajien, mutta olen pettynyt. Täällä on paljon nähtävää ja koettavaa. Mutta, mutta. Mikäli Bangladesh aikoo saada turisteja maahansa, kannattaisi kiinnittää huomiota majoitusliikkeiden siisteyteen.
Johtuneeko reistailevasta vatsasta vaiko väsymyksestä, mutta koen paikallisen matkatoimiston johtajan kotonaan tarjoaman illallisen olevan jonkinlaisen lepytysyrityksen, jolla tyytymätöntä ja masentunutta mielialaamme yritetään nostattaa. Ateria on maittava, muttei poista kokemiamme epäkohtia ja puutteita. Saamamme matkatoimiston mainosmukitkaan eivät ilahduta.
Matkaseura sensijaan on ollut mahtavaa. He eivät ole pienistä narisseet tai valittaneet. Kiitos Kirsi, Elvi, Marjatta,  Esko, Pekka ja Erkki. Hyvää tätä vuotta teille kaikille.
Petivaatteiden tuuletus Parjatan-ketjun motellissa.
Toisen Parjatan-hotellin sänky.
Riisikiintiöni on pitkäksi aikaa täysi. Tämä on juhla-ateria, koska kanan ja riisin lisäksi tarjolla on keitetty muna ruskealla kastikkeella.

Tässä reittimme

lauantai 3. tammikuuta 2015

BANGLADESH 9.

Cox's Bazar on maailman pisimmästä väitetty ranta. Pituutta sillä on 120 kilometriä. 
Rannan pukki kaalimaan, ei kun kookospähkinöiden vartijana
Kookospähkinä on selväst lihottavaa
Kookosmaito vie janon
Bangladeshilainen rantaelämä poikkeaa normaalista siten, ettei kukaan ole uima-asussa, saati ui.
Sulavalinjaisia veneitä
Maakrapu?
Ihmiset, lehmät ja hevoset ovat pieniä, kun taas jotkut vuohet valtavan suuria
Pieniä ystäviä Cox Bazarin rannalla
Auringonlasku Cox Bazarissa
Hyvinhoidettu hotellin piha Cox Bazarissa
Näkymä Cox Bazarin hotellin ikkunasta