Translate

Tunnisteet

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

MAURITIUKSELLA 1. OSA

Hyvää keskiviikkoa kaikille ❤️
Johannesburgista oli vajaa neljän tunnin lento Mauritiuksen ainoalle lentokentälle. Sieltä tunnin ajomatka Trou aux Bichesiin, saaren louteisosassa sijaitsevaan vanhaan hotelliin. Casuarina hotelli on jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta sen puutarha lintuineen on kuin paratiisi. Lisäksi hotellilta on näkymä laguunille ja sillä on oma valkeahiekkainen uimaranta.
Rauhalliselta hotellilta on viiden kilometrin matka vilkkaaseen Grand Bayn kaupunkiin.
Värikkäiden lintujen lisäksi hotellin puutarhassa vilistää sammakoita, erilaisia liskoja ja jättikokoisia kotiloita.
Mauriutuksen tasavalta on vain 60 x 40 kilometrin kokoinen saarivaltio. Täällä virallisia kieliä ovat ranska, englanti ja kreoli.
Mauriutuksen lippu
Trooppiset sadekuurot yllättävät monta kertaa päivässä
Maisemissa ei ole moittimista.

tiistai 20. helmikuuta 2018

VIIMEINEN POSTIKORTTI ETELÄ-AFRIKASTA 

Heippa ystävät,
Viimeisen päivän Kapkaupungissa vietimme kävelykatutujen vilinässä. Oli turvallinen olo. Parlamenttitalon luona näimme satoja poliiseja, osa partioi ratsain, osa jalan, osa autoissa. Syyksi paikalliset kertoivat uuden presidentin Cyril Ramaphosan virkaanastujaiset, jota kunnioittamaan saapuu tärkeitä henkilöitä ympäri maailmaa. Siksi hotellimme aulaankin oli levitetty punainen matto. Ja me kun ennätimme luulla, että meidän kunniaksi.

Yksityisauto vei meidät lentokentälle. Kuljettaja puhkesi moneen otteseen ylistämään Jumalaa: "Hallelujaa, kiitos Jumalan, pääsimme siitä pirusta, Jacob Zumasta!" Zuma on juuri eronnut Etelä-Afrikan presidentti. 
Autonkuljettajamme mukaan Zuma on kavaltanut mm. rahoja, joilla näissä hökkelikylissä asuville olisi pitänyt rakentaa kunnon asuntoja. Kuljettaja nimitteli Zumaa mm. apinaksi.
Illansuussa lensimme Johannesburgiin, jossa yövyimme.

Aamulla oli vuorossa lento Mauritiukselle.
      Koko matkan turvattomin olo tuli Johannesburgin lentokentällä. Pysähdyimme taulujen eteen katsomaan, mille tiskille meidän tulisi suunnistaa. Kaksi kaapin kokoista afrikkalaista tuli taaksemme. Toinen sieppasi miehen kädestä lentolipun ja käski seurata heitä. Minkäs teit, pakkohan se oli kipittää miesten perässä. Miehet veivät meidät syrjässä olevan self-chek in-koneen luokse. Eivätkä saaneet meitä tsekattua lennolle. Väliin tuli sotilas, joka antoi lipun meille ja hätisti miehet ulos.
Salamana ilmestyi kentän siivooja, joka lupasi viedä meidät toimivan automaatin luo. Näin tapahtui ja saimme boarding passit.
Vaan eihän tämä avulias Aatu jättänyt meitä matkalaukkuhihnalle, vaan marssi perässämme turvatarkastukseen ja höpötti: "Hyvästä työstä on saatava hyvä palkka, samalla hän näytti puhelimella 200. Erkki antoi miehelle 150 rupiaa tippiä.
Kuvissa on Etelä-Afrikassa bongaamiamme lintuja, joista vain harvat tunnistimme.













sunnuntai 18. helmikuuta 2018

POSTIKORTTI ETELÄ-AFRIKASTA  12. osa

            Hyvää sunnuntai-iltaa kaikille☀️
Kiitos kommenteista, palaan niihin matkan jälkeen. 🌹
       
     Aamulla Pöytävuori oli saanut peitteekseen paksun valkoisista pilvistä kudotun liinan. Ajelimme pitkin korkeaa kallioista Capen Peninsulaa. Katselimme ohi vilahtavia pieniä kyliä ja  alhaalla pauhaavaa merta.
Hout Baysa nousimme veneeseen, joka vei meidät Duikerin saaren rantaan kummastelemaan Kapin hylkeitä. Maailmassa on 35 eri hyljelajiketta.
Valtaosa näistä hylkeistä on paritteluikää odottavia koiraita. Koirashylkiden paritteluikä on 8-12 vuoden iässä. Tämä kalliosaari ei sovi hylkeenpoikasille, sillä kova merenkäynti huuhtoisi poikaset alas liukkaalta kalliolta.
Hyljenaaraat saavuttavat paritteluiän 4-5 vuoden iässä. Emot saavat yleensä yhden poikasen kerrallaan. Hylje-emo huolehtii vain omasta poikasestaan, jonka se tunnistaa äänen ja hajun perusteella.
       Chapman's Peakin näköalapaikalla ihailimme hulppeita maisemia.


        Cape of the Good Hope Reserven-suojelualueelta 
löytyi vielä muutama kukassa oleva protea-pensas. Kuningasprotea on Etelä-Afrikan kansalliskukka. Proteaa tuodaan Suomeen leikkokukaksi. Se kestää maljakossa jopa kuusi viikkoa.
  Suojelualueella elää useita antilooppilajeja esim. hyppy- ja hirviantilooppeja. Täällä näimme myös gnuita, paviaaneja ja villejä strutseja.
Piipahdimme Afrikan mantereen lounaisimpaan kolkkaan.

Simon's Town oli seuraava etappi. Pysähdyimme herkulliselle merenelävä-lounaalle.
Simon's Townissa elää pingviiniyhdyskunta.
"Hei, alaks' sä mun kaa?"
"Joo!"

lauantai 17. helmikuuta 2018

POSTIKORTTI ETELÄ-AFRIKASTA 11. osa


 Lauantain tervehdys Kapkaupungista. Kuva on Waterfrontilta.
      Kapkaupunkiin saavuimme sateen ja ukkosen saattelemana. Tervehdimme sadetta ilolla, sillä Kapkaupunkia on vaivannut kuivuus ja vesikriisi. Kaikkialla näkyi kehoituksia säästää vettä.

     Vesikriisi näkyi hotellissammekin. Kylpyhuoneessa oli yllä oleva  ohjeistus. Kaupungilla julkisissa vessoissa vesi valui pönttöön liruttamalla ja kussakin vessassa vain yhden käsienpesualtaan hanasta tuli vettä ja sekin ohuena norona.
       Pirkon ja Stigun kanssa lähdimme katsomaan Robben Saarta, jossa toimi vankila. Nykyisin se on UNESCON MAAILMAN KULTTUURIPERINTÖLISTALLA. Apartheidin aikana vankilassa pidettiin poliittisia vankeja.
Poliittisilla vangeilla ei ollut lupa seurata uutisia lehdistä tai radiosta. Heillä oli lupa vastaanottaa yksi sensuroitu kirje ja tavata lasin takana oleva yksi henkilö, kerran puolessa vuodessa.
Laiva Robben saarelle lähti Waterfrontin kellotornin luota.
Kuuluisin vangeista oli Nelson Mandela, joka teki merkittävää työtä rotusortoa vastaan. Hän oli Etelä-Afrikan ensimmäinen musta presidentti vuosina 1994 - 1999. Mandela kuoli 95-vuotiaana Johannesburgissa 5. joulukuuta 2013.

Etelä-Afrikassa apartheid eli rotuerottelu vietiin äärimmilleen. Tummaihoisia syrjittiin koulutuksessa, terveydenhoidossa ja työelämässä. Mustaihoisilla oli omat ravintolat, vessat, junavaunut ja linja-autopysäkit.

Oppaanamme vankilakierroksella toimi Billy Nair, entinen poliittinen Robben saaren vanki.
Billyn selostusta kuuntelemassa Pirkko ja Erkki
Nelson Mandela vietti vuodet 1964 - 1982 Robben saarella. Selli, johon hän joutui oli kostea ja ahdas. Hän oli 466. saarelle tuotu vanki vuonna1964.
      Nelson Mandela ja muut vangit työskentelivät kalkkikaivoksessa arkipäivisin. Tässä vangeille käymäläksi osoitettu luola. Paahtavalta auringolta ei ollut muuta suojaa kuin luola. Niinpä vangit ottivat luolan eväiden syöntipaikaksi ja pidättivät tarpeitaan, kunnes pääsivät selliin. Ruokailun aikana koulutetut vangit opettivat lukutaidottomille lukemisen alkeita ja oman nimen kirjoittamista.
Aiemmin Robben saari on toiminut paikkana, jonne spitaaliset karkoitettiin. Kuvassa lebraan kuolleiden hautausmaa.

 Nelson Mandelan muistoa kunnioittaakseen, monet haluavat mennä naimisiin saaren pienessä kirkossa. Mekin näimme vierailumme aikana kahdet häät.
 Eristysvanki Robert Sobukwen "asunto" vasemmalla. Hän vietti vankeusaikansa eristyksessä afrikkalaisnationalisten näkemystensä vuoksi. Sobukweta vartioi 24 tuntia vuorokaudessa kuusi vartijaa, joista neljä talon jokaisella kulmalla. Oikealla olevat rakennukset ovat koirankoppeja.
Vierailu Robben vankilasaarella oli hetkittäin ahdistava kokemus.  
"Luonne on ihmisen iho." (Afrikkalainen sananlasku)
11 km:n päässä kokoava Pöytävuoren silhuetti on juhlavan 
näköinen.

perjantai 16. helmikuuta 2018

POSTIKORTTI ETELÄ-AFRIKASTA 10. OSA

Kiitos ystävät kommenteista ja mukavista postauksista. Palaan asiaan kotona, kun netti taas toimii paremmin. Hyvää perjantaita kaikille teille ❤️
       Jatkoimme matkaamme keskelle kaunista luontoa. Loputtomiin vuoria ja laaksoissa viiniviljelmiä. Poikkesimme Vanloveren tilalle, tutustuimme viininvalmistukseen ja maistelimme "Neljän serkuksen" viinejä, joita tuotetaan tilalla 30 miljoonaa litraa vuodessa. Tilalla kasvaa viiniköynnöksiä 750 hehtaarin alueella. Serkukset valmistavat myös kuohuviiniä, brandyä, whiskyä, olutta ja siideriä .




Suurin näistä  pulloista  vetää 18 litraa ja pieinin kolme litraa
Näitä maistelimme


Nautimme viinitilalla herkullisen lounaan. 
Seuraavaksi pääsimme maistelemaan Viljoendrittin tilan aromikkaita viinejä.
Täältä matkamme jatkui kohti kuivuudesta ja vesipulasta kärsivää Kapkaupunkia.